Lasten sopeutumiskyky

Lasten sopeutumiskyky on aivan uskomaton. Tämän vuoden aikana elämässämme on ollut paljon muutoksia. Alkuvuosi mentiin vanhalla konseptilla, tutulla hoitajalla ja hoitokavereilla. Tästä ryhmästä tuli todella läheinen ja tärkeä lapsille. Hoitokavereista tuli luonnollisesti parhaat kaverit keskenään.

Keväällä lähdimme Italiaan ja elelimme siellä reilun kolme kuukautta. Tuolla taas olosuhteet olivat erilaiset kuin normaalisti. Lapset olivat paljon isovanhempien hoidossa. Jokapäiväisessä elämässä heillä ei ollut oman ikäistä seuraa. Usein he miettivätkin, mitä mahtavat vanhat hoitokaverit puuhailla. Heitä oli ikävä. Satunnaisesti tapasimme sukulaisia, joilla on saman ikäisiä lapsia. Heidän kanssa leikit sujuivat erittäin hyvin. Tietenkin eri kielellä kuin koti-Suomessa.

Suomeen palattuamme asuimme vain muutaman viikon vanhassa kodissa vanhojen hoitokavereiden lähellä. Jälleennäkemistä oli odotettu molemmin puolin ja pelkästään sen näkeminen oli ihanaa ja liikuttavaa.

Pian muutimme uuteen kotiin. Kaikki on uutta. Naapurissa ei ole saman ikäistä seuraa. Lapset aloittivat uudessa päiväkodissa. Kaikki meni yllättävänkin hyvin. Erityisesti isomman lapsemme osalta, jolle paremmin onkin oman ikäistä seuraa päiväkodissa. Hän sai nopeasti uuden parhaan kaverin sieltä. Pienemmällä ei uutta parasta kaveria ole, mutta paljon hyviä kavereita, joiden kanssa leikkiä.

Lasten sopeutumiskyky on siis aivan uskomaton. Tietenkin me vanhemmat olemme olleet lähellä kaiken aikaa. Heille on puhuttu muutoksista paljon jo etukäteen, mutta kaikesta siitäkin huolimatta ihmettelen tuota. Me olemme tehneet päätökset ja he vain seuraavat mukana. Heillä ei ole vaihtoehtoja.

Toki välillä keskustelemme ja muistelemme myös menneitä. Tällä viikolla tuli puheeksi entinen lastemme hoitaja. Pienempi lapsistamme toivoa hoitajan tulevan meille nytkin, mikä tietenkin olisi mahdollistakin, jos hän ei olisi muuttanut pois pääkaupunkiseudulta. Toki käyttäisimme häntä satunnaisiin tarpeisiimme. Välillä puheeksi tulee myös vanhat hoitokaverit, joita ikävä kyllä kaiken kiireen keskellä emme ole muuttomme jälkeen nähneet. Ja tietenkin puheissa on myös Italia ja isovanhemmat, serkut ja muut sukulaiset siellä. Sinne voimme aina mennä uudestaan. Ikävä on meillä kaikilla! Siksi lisäsinkin taas kuvan viime kesältä, kävelyretkeltä, jonka tein lasten kanssa.