Aika ja sen riittävyys sekä mielen rauhoittaminen

Minulla on tällä hetkellä noin 8 tuntia päivässä aikaa itselle ja omiin juttuihin. Ja siltikään ei aika tunnu riittävän! Tuosta ajasta toki osan käytän kodinhoitoon, siivoamiseen, ruuan laittoon ja kaupassa käyntiin. Vaikka täältä mökiltä kauppaan meneminen kestää hieman kauemmin kuin kaupungissa, eikä tämän kaltaisia vapaapäiviä itselläni ole joka päivä, voin laskea, että minulla on aikaa itselle ja omiin juttuihin noin 20 tuntia viikossa. Jollekin se on normaalia, mutta työssäkäyvälle kahden alle kouluikäisen lapsen äitille se on todella paljon, oikeaa luxusta.

Seuraan uutisia netin kautta. Tätä tietenkin pyrin tekemään normiarjessakin. Seuraan somea ja blogeja. Sitäkin teen toki normiarjessakin, mutta jäähän sille täällä huomattavasti enemmän aikaa. Treenaan enemmän ja kovemmin kuin mitä jaksaisin ja ehtisin normiarjessa. Aiemmin olenkin maininnut, että viime talvena, kun olin töiden takia stressaantunut, liikuntani oli hyvin rauhallista; kävelyä, joogaa ja pilatesta. Täällä vuoristossa jo kävelylenkit ovat rankkoja, mutta jaksan treenata myös muuten kovempaa. Eli juoksen, ainakin alaspäin 🙂 Näiden lisäksi luen paljon ja opiskelen. Sille ei paljoa arjessa aikaa jää. Lukemiselle vähän, mutta tavoitteellisemmalle opiskelulle ei juurikaan. Lisäksi olen tietenkin ehtinyt vain olla ja nauttia, rentoutua ja harjoitella tietoisuustaitoja. 

Välillä kyllä käy mielessä, että miten kukaan voi ehtiä mitään näistä normaalissa arjessa töiden ja muiden rutiinien keskellä! Yleisesti olen sitä mieltä, että niille asioille, joita oikeasti haluaa ja joita arvostaa, löytyy aina aikaa, mutta me kaikki tiedämme, että käytämme aikaa myös moneen turhaan asiaan. Minun esimerkiksi pitäisi ilman muuta normiarjessa vähentää somen ja puhelimen seuraamista. Se aika on yleensä pois joko perheen yhteisestä ajasta tai omasta palautumisesta.

Joskus tuntuu että perheettömillä kavereilla on eniten menoja ja heidän kanssaan treffien sopiminen on hankalinta. Joku täyttää kalenterinsa ääriään myöten ja vähän ylikin. Itse tarvitsen aikaa vain olla, tyhjää tilaa kalenterissani ja suunnittelematonta aikaa kotona, tarvitsin sitä jo sinkkuna. Lapsiperhearjessa asioita, esimerkiksi kaupassa käyntiä tai vierailuja on suunniteltava etukäteen. Ne harvoin onnistuvat spontaanisti. Vaikka suuri osa pakollisista liikkumisista ja menemisistä on suunniteltu, pitää minun kalenterissani olla vielä tyhjää. Ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille. Me kaikki tarvitsemme aikaa vain olla ja rauhoittua. Sen ei tarvitse tietenkään tapahtua kotisohvalla vaan voi olla myös aikaa rauhalliseen kävelyyn luonnossa tai rauhoittumiseen bussissa maisemia katsellen tai jotain muuta, mihin voi keskittyä ja antaa mielen rauhoittua.  

Tietenkin elämäntilanteita on erilaisia. On yksin asuvia ihmisiä, jotka voivat töiden jälkeen käyttää aikansa kaikkiin yllämainitsemiini aktiviteetteihin ja heille jää siltikin aikaa vain olla. Isompien lasten vanhemmatkin pääsevät nauttimaan tämän kaltaisesta vapaa-ajasta enemmän. Tietenkin töiden ja lasten lisäksi voi monella olla muita velvollisuuksia kuten vapaaehtoistöitä ja iäkkäistä vanhemmista huolehtimista. Kotia tulee siivota ja pyykit pestä yksin asuvana ja teini-ikäisten vanhempanakin. Jollakin on kesämökkikin huolehdittavana. Velvollisuuksia riittää siis töissä, kotona ja lomallakin.

Juuri tämän takia tarvitsemme aikaa rauhoittumiselle ja palautumiselle. Viime aikoina tämä on ollut esillä valtakunnan medioissa, ja erityisesti näin loma-aikaan. On ohjeita, miten loman saa parhaiten onnistumaan, kun ei pidä älypuhelinta käsissään kaiken aikaa ja keskittyy läsnäoloon. Nämä on ehdottomasti tarpeellisia ohjeita, mutta se ei riitä. Ohjeiden kaltaisia irrottautumisia ja hetkiä palautumiseen tulee olla päivittäin. Sitä varten ei tarvita suunnitelmallista mindfulness- tai meditointiohjelmaa vaan hetki aikaa hengähtää, sulkea silmät ja keskittyä hengittämiseen, tai rauhoittaa keho ja mieli kevyellä kävelyllä luonnossa tai joogaamalla. Voi kun taas itsekin muistaisin tämän, kun palaamme arkeen!