Irtiotto tuli tarpeeseen!

Nyt olen lomaillut päivätöistäni jo kuukauden verran. On ihana huomata, miten nopeasti kaiken uuden edessä unohti työn. Eipä ole viikkoihin tullut mieleen mitkään yksittäiset tekemättä jääneet työt tai ohjeistukset tuuraajalle. 

Mitä  kuitenkin jollain tapaa loman ensihuuman jälkeen kävin läpi, oli viime talven stressi ja työkiire. Sen kaiken tajusi vasta jälkikäteen. Ja ihmettelen edelleen, miten olenkaan sen kaiken jaksanut. Huh! Toki tiedän tähän joitakin vastauksia, joista yksi on rauhoittava liikunta ja mielen rauhoittaminen siirtymisissä töihin ja töistä kotiin.

Ja tietenkin oma perhe on ollut pelastukseni. Pienten lasten kanssa touhutessa, ei ole voinut miettiä (ainakaan kaiken aikaa), mitä on vielä tekemättä tai ei voi vastailla sähköposteihin. Lisäksi tietenkin miehen tuki  ja ymmärrys vaikeassa tilanteessa. Luonnollisesti kuitenkin oma perhe, ne kaikkein läheisimmät ihmiset, ovat kärsineet stressistäni eniten. Lapsille tuli huudettua liian herkästi kamalan työviikon jälkeen ja miehelle tiuskittua. 

Onneksi  meillä oli tämä ihana irtiotto tiedossa jo tammikuussa. Oli siis jotain, mitä odottaa. Tämän irtioton aikana olen myös tajunnut, miten suureen tarpeeseen se on minulle, ja myös perheelleni, tullut. Omaan hyvinvointiin keskittyminen, perheen yhdessäolo ja itselle mielekkäiden asioiden tekeminen. Niitä tarvitsen.

Tänään palautin ensimmäisen esseen opinnoistani, ehdin vielä kunnon lenkille rauhassa ja huomenna aion suunnata shoppailemaan. Nyt on siis aika nauttia!