Lomaa lomasta

Viimeisimmät arkipäivät olen käyttänyt ahkerasti koneen ääressä, opiskellen ja esseetä kirjoittaen. Aihe on todella mielenkiintoinen ja uskon, että saan näistä työ- ja organisaatiopsykologian opinnoista enemmän tai ainakin helpommin uusia oivalluksia irti, koska työelämää on jo jonkin verran taustalla. Asetin tavoitteekseni, että ennen rantalomaamme, saan yhden esseen palautettua ja siten yhden kurssin suoritettua. Ja siihen rantalomaan on enää vajaa kaksi viikkoa. Töitä on siis tehtävä. Nyt. Tukka likaisena istun siis koneen ääressä.

Toisaalta kirjassa Aikaansaamisen taika Satu Pihlaja muistuttaa, ettei tavoitteita aina tarvi saavuttaa 100%. Esimerkiksi 80% on jo oikein hyvä. Sekin on onnistumista. Samalla voi reflektoida syitä tälle ja ottaa niistä opikseen.

Huomaan, että opiskelutaidot ovat ruostuneet. Viimeksi olen kirjoittanut esseitä vuonna 2013 ja tuntuu kuin kaikki perustaidot viitteistä ja muista muodollisuuksista olisivat hävinneet mielestäni täysin. Myös tehokkaimpien opiskelutaitojen löytäminen ottaa oman aikansa. Vielä en niitä varmastikaan ole löytänyt. 

Rantalomaa odotan jo innolla. Itse asiassa koko perheemme odottaa sitä. Säät eivät täällä vuoristossa ole olleet kovin suosiolliset. Kaipaamme lämpöä, lomaa ja sen tuomaa rentoutta, huoletonta elämistä ja yhdessä olemista. Voi, kuinka muistelenkaan lämmöllä viime kesäistä rantalomaamme! Vietimme silloin 10 päivää rannalla, nukuimme paljon, söimme hyvin, nautimme lämmöstä ja saimme viettää ihanaa perheen yhteistä aikaa. Tänä vuonna suunta on suunnilleen sama, hotelli on uusi ja vietämme siellä kaksi viikkoa! Ihanaa!

Lapset kaivoivat jo rantalelut esille ja testailivat niitä vesileikeissään ulkona. He olisivat jo pakanneet ne autoonkin, mutta toppuuttelin heitä odottamaan vielä hetken tämän idean kanssa.