Hyvään keskittyminen on vaikeaa. Aivomme ovat rakentuneet niin, että ne keskittyvät negatiiviseen ja huomaavat negatiivisen aivan varmasti. Negatiivinen asia jää mieleemme pyörimään, mietimme esimerkiksi epäonnistumista vielä tapahtuman jälkeenkin, mutta positiiviset hetket menevät ohi huomaamatta. Niitä emme huomioi, emmekä mieti niitä jälkikäteen, ellemme tee sitä tietoisesti hyvään keskittyen.

Olen aiemminkin toki lukenut kirjallisuutta, jossa samaa asiaa käsitellään ja joskus jopa yrittänyt tehdä joitain harjoitteitakuten päivällä tapahtuneiden hyvien asioiden miettiminen illalla kiitollisuuspäiväkirjan tavoin. Nyt olen opintoja varten lukenut teosta Sisäsyntyinen onnellisuus. Tyytyväisyyden, tyyneyden ja itseluottamuksen uusi neurotiede (Hanson R. 2006). Ja vasta nyt koin, että sisäistin ajatuksen. Toki olen sen ymmärtänyt, mutta tätä teosta lukiessani koin ahaa-elämyksen. Tietenkin olen vasta harjoittelun alussa, enkä todellakaan ole lähelläkään täydellistä. Toisaalta tämä on myös koko ajattelun idea: negatiivisia asioita on aina ympärillämme, koemme epäonnistumisia, emme osaa kaikkea (ainakaan heti), mutta niihin ajatuksiin on turhaa jäädä vellomaan. Ne kuluttavat energiaamme ja ne syövät elämäniloamme. Kun keskitymme negatiiviseen, ohitamme positiiviset tapahtumat tavallisina ilman että edes huomioimme niitä kunnolla. Kun mietimme epäonnistumistamme, emme huomaa miten ihana aurinkoinen päivä onkaan, miten ystävällinen kassaneiti hymyili  meille kauniisti, miten ystävämme huomioi meidät, miten kollegammekin tuki meitä jamiten itse asiassa onnistuimme kahdessakymmenessä muussa tehtävässämme. Me vain märehdimme tuossa yhdessä negatiivisessa tilanteessa.

Ehkä omaa oivallustani on tukenut tämä kesä ja vapaus. Minulla ei ole ollut stressiä eikä kiirettä. Olen saanut oikeasti tehdä kivoja asioita ja pitää huolta itsestäni. Tuskin kaiken stressin ja arkikiireiden keskellä olisin voinut tuota ahaa-oivallusta saadakaan. Toki on mielessäni myös negatiivisia asioita ja täälläkin tekemättömiä töitä. Joskus märehdin sitä, että en pääse etenemään opinnoissani kuten haluaisin tai viemään lapsia kaikkiin kivoihin paikkoihin, joita olen suunnitellut. Välillä taas mietin asioita koti-Suomessa, joita pitää järjestää ja hoitaa ja niin edelleen, mutta koska tämän kaiken tavallisen arjen ja elämän lisäksi minulla ei juuri nyt ole työstressiä päällä ja aikaa itselle ja perheelle on tavallista enemmän, olen kyennyt myös tämän kaltaisiin oivalluksiin.

Aivomme ovat rakentuneet keskittymään negatiiviseen ja vaaratilanteisiin. Ne  ovat mukautuneet oppimaan huonoista kokemuksista nopeammin kuin hyvistä, koska se oli eloonjäämisen kannalta välttämätöntä. Nykyäivänä keskittyminen negatiiviseen ei ole eloonjäämisemme edellytys, mutta edelleen aivomme toimivat siten. Kun esimiehemme kehuu meitä ja sanoo samalla jonkin kritiikinpoikasen, keskitymme todennäköisesti vain tuohon kielteiseen kommenttiin. Havaitsemme kielteiset ärsykkeet nopemmain kuin  myönteiset, ja tämä tapahtuu tiedostamattamme. Kielteiseen keskittyminen on kuin noidankehä: negatiivinen lisää negatiivisuutta. Pelko on kielteisen vinouman tärkeä ja erittäin voimakas osa. Esi-isämme saattoiva tehdä kahdenlaisia virheitä. He saattoivat ajatella, että pensaikossa lymysi tiikeri, vaikka tiikeriä ei ollutkaan, tai he saattoivat ajatella, että pensaikossa  ei ollut tiikerä, vaikka siellä se piilotteli. Ensimmäisen virheen seuraus oli tarpeeton pelko ja toisen virheen seuraus oli kuolema. Evoluutio on muokannut meitä siten, että teemme ensimmäisen virheen tuhat kertaa välttyäksemme tekemästä toista virhettä kertaakaan. Aivomme ovat valmiit taistelemaan ja hyökkäämään vihollisia vastaan, joita ovat  myös muiden ryhmien ihmiset. Nämä kivikautiset aivomme yhdistettynä nykypäivän ydinaseisiin ja muuhun teknologiaan voivat olla vaarallinen yhdistelmä. 

Aivot ovat oppiva elin. Ne on suunniteltu siten, että kokemukset muuttavat niitä. Tätä on nylypäivänä tutkittu jo paljon ja tähän perustuu myös neuropsykologi Rick Hansonin teos. Keskittymällä hyvään, pysähtymällä hyvän asian äärelle vaikka vain 10 sekunniksi, muokkaamme aivojamme, jotta ne oppisivat myös jatkossa keskittymään hyvään. Kun saamme aivomme pääosin pysymään vihreällä, ei pieni vaara, pieni määrä punaiselle siirtymistä, aiheuta turhaa negatiivisuutta. Kestämme elämän kolhut ja epäonnistumiset paremmin, kun olemme jo oppineet keskittymään hyvään. Emme voi poistaa kaikkea pahaa ympäriltämme, emmekä edes mielestämme. Meidän tulee hyväksyä negatiivinen ja viljellä positiivista.

Hansonin teoksen lisäksi olen viime aikoina tutustunut Inside Out -metodiin. Kesän aikana en sitä ole paljoa lukenut, mutta luin sitä jo viime talvena ja yritän nyt ehtiä perehtymään myös siihen. Se perustuu hyvin samanlaiseen ajatukseen siitä, miten tunteemme ja kokemuksemme elämästä ja maailmasta ympärillämme syntyvät sisällämme. Siten voimme siis vaikutta tunteisiimme ja kokemuksiimme maailmasta. Tunnetuimpia (ja idean suurimpia kaupallistajia) on Michael Neill. 

Itselleni kolahti neuropsykologi Hansonin teos, jossa hän kertoo aivojen toiminnasta helpolla ja ymmärrettävällä tavalla. Hänen mukaansa voimme alkaa opettamaan aivojamme keskittymään hyvään. Se ei tapahdu päivässä, mutta pikkuhiljaa siitä tulee itsellemme tapa, josta aivotkin oppivat. Neillin esittelemä metodi on enemmän herätys-tyylinen: saat ahaa-elämyksen, jonka perusteella elämäsi muuttuu. Ei tämäkään muutos tietenkään päivässä tapahdu ja juuri kerroin itsekin saaneeni ahaa-elämyksen Hansonin teoksen parissa. Älkää siis käsittäkö väärin. Lähtökohdat teoksille on kuitenkin erilaiset. Lisäksi erilaisia teoksia ja oppeja hyvään keskittymisestä löytyy paljon muitakin. Maaret Kallio on tästä hyvä suomalainen esimerkki. Hän on ollut mediassa viime vuosina paljon ja on kirjoittanut useamman teoksen. Hänen teoksissaan kantavana voimana on lempeys ja armollisuus itseä kohtaan.

Kaikki ei sovi kaikille. Etsi siis oma tapasi keskittyä hyvään. Etsi omaa ajatteluasi tukeva teos tai blogi tai artikkeli tai podcast tai mikä tahansa. Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme. Huomioidaan hyvät asiat elämässämme ja opetetaan aivommekin keskittymään niihin. Voimme elää onnellisemmin ja vapaammin.

Ihanaa ja armollista päivää kaikille!