Normiarjessa meillä on lähellä olevat lapsiperheiden tavallisimmat tukijoukot vähissä. Toiset isovanhemmat ovat täällä Italiassa 3000 kilometrin päässä ja Suomessa asuvat isovanhemmat ovat 300 kilometrin päässä. Pääkaupunkiseudulla asuu toinen siskoni perheineen, mutta he elävät haastavien töiden ja pikkulapsiperheen kiireistä arkea kuten mekin. Eivät he ehdi hakea meidän lapsia hoidosta tai hoitaa heitä yön yli viikottain, hyvä kun he ehtivät hakea omat lapsensa hoidosta ja saavat pyöritettyä omaa arkeaan. Kateellisena kuuntelen tuttavien tarinoita siitä, kuinka isovanhemmat ottavat lapset luokseen viikonloppuisin tai osallistuvat arkeen viemällä lapsia harrastuksiin tai hakevat heitä hoidosta ja erityisesti mahdollistavat vanhemmille kahden keskistä aikaa, jota meillä harvemmin on. Tietenkään kaikkia ei auta isovanhempienkaan läheisyys, jos he eivät ehdi tai halua lapsia hoitaa, mutta tiedän, että monille se tuo suuren helpotuksen arjen pyörittämiseen. Tukijoukkojen ei tietenkään tarvi olla isovanhemmat. Arjen apuna voi olla muut sukulaiset tai ystävät yhtä lailla.

Ensimmäistä kertaa lapsiperhe-elämämme aikana meillä on nyt isovanhemmat lähellä. Viime viikolla lapset olivat kahtena päivänä isovanhempien luona heidän kodissaan. Tänään maanantaina he lähtivät sinne taas, iloisin mielin. Tämä on meille aivan uutta. Mieheni toki tekee täyspäiväisesti töitä täältäkin, eli hän tarvitseekin rauhaa ja lapsivapaata. Itse taas olen vapaa tekemään mitä haluan. Tähän mennessä olen käyttänyt aikani lukemiseen, rauhoittumiseen ja treenaamiseen. 

Tarkoituksenani on lukea paljon, koska rakastan sitä. Haluan lukea kirjoja, joiden kautta pääsen kehittämään itseäni ja omaa mieltäni. Tietenkin haluan lukea myös romaaneja ja muuta hömppää. Niillekin on oma aikansa ja rakastan myös niitä. Lisäksi haluan kehittyä ammatillisesti ja luultavasti ilmottaudun joillekin avoimen yliopiston kursseille ja pyrin saamaan ne suoritettua ennen töihin paluutani. Aluksi kuitenkin kirjapinonion sen verran iso, että haluan keskittyä siihen.

Kun olemme tottuneet, että me saamme käyttöömme lastenhoitajan vain todellisen tarpeen niin vaatiessa, on tällainen oman ajan vapaa käyttö vielä hankalaa. Minulla on olo, että pitäisi saada todella paljon aikaan nyt, kun siihen on mahdollisuus. Opettelen siis tätäkin taitoa mielessäni: nyt on aikaa myös vain olla ja rauhoittua. Ja voida hyvin. Tehdä asioita, joista pitää.

Ihanaa viikon alkua kaikille!

Eilen nautimme vaihtelevasta säästä koko täkäläisen perheen seurassa. Oli kuumaa ja aurinkoa, bikinikelit kuten kälyni ja hänen tyttärensä todistivat. Myöhemmin saimme kuitenkin kunnon ukkoskuuron ja jopa rakeita. Nautimme kuitenkin mm. kuvassa olevaa kakkua aiemmin viikolla olleiden synttäreideni kunniaksi.