Muutimme elokuussa lähestulkoon maalle, kansallispuiston läheisyyteen. Saimme tietysti ihanan, aivan uuden omakotitalon edullisemmin kuin kaupungista tai sen lähettyviltä, mutta lisäksi saimme luonnon läheisyyden. Työmatkat ovat pidentyneet, mutta perusarki on lähtenyt luistamaan, vaikka se tarkoittaisikin aikaisempia lähtöjä toimistolta, jotta ehdin päiväkotiin.

Tällä hetkellä autoilen työmatkat, koska en pääsisi työpaikalle järkevästi julkisilla. Nautin automatkoista, koska pääsen niiden aikana rakkaimman harrastukseni pariin. Kuuntelen nimittäin äänikirjoja automatkat ja monesti haluaisin jatkaa matkaani pidempäänkin, ettei kuuntelemista tarvitsisi lopettaa.

Kansallispuiston läheisyys mahdollistaa lenkit metsässä mahtavissa maisemissa. Lasten kanssa olemme tehneet eväsretkiä metsään jo useasti ja minä olen löytänyt itsestäni aamulenkkeilijän. Lähden lyhyehkölle juoksulenkille ennen muiden heräämistä tai esikoisen herätessä. Vielä viime viikolla kipaisin metsään ja tein pikkulenkin siellä ja jatkoin virkeänä uuteen päivään. Tällä viikolla en enää suunnannut metsään pimeyden takia, mutta nautin aamuisesta juoksustani valtavasti. Aiemmin sanoin aina, että minusta ei ole aamuliikkujaksi, että en todellakaan jaksa ja viitsi herätä urheilun takia normaalia aiemmin, mutta nyt en muuta haluaisikaan tehdä. Viime viikolla sairastin lasten kanssa kuumetaudin ja juuri nyt kärsin perinteisestä syysnuhaflunssasta, joten olen joutunut jättämään aamulenkkejä väliin.

Ensimmäisinä viikkoina mietin, että oliko muutossa järkeä. Lapsilla oli hyviä kavereita samassa taloyhtiössä ja erityisesti kesällä he leikkivät paljon kavereidensa kanssa yhteisellä leikkipihalla. Tätä ihanuutta uudessa kodissamme ei ole. Ihan naapurustossa ei ole yhtä pieniä lapsia. Lapset ovat tietenkin ystävystyneet uusien kavereiden kanssa päiväkodissa. Toinen huolenaiheeni  ensimmäisten viikkojen ajan oli tietenkin työmatka. Ajan päivittäin vanhan kotimme ohi. Alkuviikkoina siinä vaiheessa mietinkin usein, että ei ole mitään järkeä, että tästä ajan vielä puolen tunnin ajan päästäkseni kotiin, kun voisin olla jo nyt kotona.

Kuitenkaan enää en todellakaan vaihtaisi tilannetta miksikään. Koti on ihana, vaikka se ei todellakaan ole vielä valmis. Huonekaluja puuttuu samoin kuin verhot. Seinillä ei ole vielä mitään jne. Se on kuitenkin ihana ja se on meidän oma. Luonto on lähellä ja rakastan sitä. Lapset viihtyvät päiväkodissa ja harrastusmahdollisuuksiakin löytyy sitten, kun niiden aika on. Olemme omakotiasujia ja rakastamme luontoa ja liikkumista luonnossa.