Uuden arjen haasteita

Uusi arki on ollut ajankäytön suhteen haastavampaa kuin odotin. Tai toki tiesin, että täyspäiväinen työskentely, päiväkoti-ikäiset lapset ja pidentynyt työmatka luovat aikatauluhaasteita. Näiden lisäksi viime viikonloppu meni minulta reissatessa, joka viikolla on ollut jonkinlainen extra-meno, joka aiheuttaa lisäpaineita aikatauluun ja muuton jäljiltä kotona olisi tehtäviä hommia, tai oikeammin ei kotona vaan kaupoissa. Vielä pitäisi löytää muutamia  huonekaluja ja verhota ja asentaa ne jne. Näitä extra-menoja on varmasti aina jotain. Rauhallisempia kausia toki on, joskus ne kestävät pidemmän aikaa joskus lyhyemmän. 

Yksi yllätys minulle pitkän loman jälkeen, jolloin liikuntaa ehti harrastaa tavallistakin enemmän ja omaan hyvinvointiin oli mahdollisuus panostaa, on se, miten vähän siihen jää aikaa arjen keskellä. Nyt olen käynyt muutaman kerran lenkillä päivällisen ja iltapalan välissä, jos ei ole ollut muuta ohjelmaa ja mies on ollut kotona. Muuten liikunta on jäänyt hyvin minimiin. Toinen mahdollisuus on esimerkiksi kotijumpan tekeminen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tätä minun pitäisi tehdä säännöllisemmin. Käytössäni on aktiivisuusranneke ja huomaan, että päivinä, joina en käy lenkillä, päivän askelsaldoni on vain noin 3000! Tämä on ihan uskomattoman vähän ja kaipaa muutosta, jotain lisäaktiviteettia päivään.

Arjen sujumisen kannalta ainakin tällaiset asiat toimivat tai kannattavat meillä:

• Päiväkotihakuvuorot sovittu etukäteen ja jaettu tasaisesti
• Liikuntakerrat on laitettu kalenteriin etukäteen
• Päivällinen on valmiina
• Työmatkoilla kuuntelen äänikirjoja ja podcasteja tms.
• Sunnuntaisin pidetään palaveri tulevan viikon aikatauluista
• Televisiota emme oikeastaan katso lainkaan
• Läsnäoloa ja aikaa yhdessä on vaalittava.

Parantamista itselläni kaipaa liikunta- ja läsnäolo-osiot. Minun on pystyttävä lisäämään liikuntaa viikkoaikatauluuni ja lisäksi minun on löydettävä aika harjoittaa läsnäolotaitoja säännöllisesti. Näissä otan haasteen vastaan. 

Kuvat: pexels.com