Yksi, kaksi vai kolme lasta? Vaiko vielä enemmän?
Meillä on kaksi aktiivista ja äänekästä poikaa, joiden leikit muuttuvat hyvin helposti riehumiseksi ja yleiseksi älämölöksi. Lisäksi tietenkin kaikesta tapellaan kovaäänisesti. Viime aikoina tämä on ollut jotenkin aiempaa rasittavampaa. En tiedä, onko asiaan vaikuttanut päiväkodin aloitus, pienemmän kasvaminen isoksi 3-vuotiaaksi, väsymys vai muutto ja sen tuomat muutokset vai kaikki nämä tai jokin ihan muu.
Viikonloppuna, kun lapset lähtivät hetkeksi ulos isänsä kanssa, sain nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta hetken. Hiljaisuudessa pöytäliinaa silittäessäni mietin, että mitä jos meillä olisikin vain yksi lapsi. Elämä olisi luultavasti paljon helpompaa: lähtemiset olisivat helpompia, kun olisi vain yksi käskytettävä tai puettava, ei tarvitsisi kuunnella veljesten jatkuvaa riitaa kaikesta mahdollisesta, toinen ei villitsisi tätä ainutta lasta esimerkiksi iltapalapöydässä siten, että iltapalan syöminen on vain yleistä älämölöä ja aikuisilla menee hermot. Pystyisimme antamaan huomiota ainokaiselle aivan eri tavalla kuin kahdelle lapselle, jolloin leikitkään ei luultavasti aina muuttuisi äänekkääksi riehumiseksi. Me aikuiset saisimme myös aivan varmasti paljon enemmän tilaisuuksia rauhoittumiseen kotona sekä omiin harrastuksiimme, mikä auttaisi meitä jaksamaan paremmin kiireistä arkea.
Tietenkin nämä kaksi ihanaa ovat minulle maailman rakkaimmat ja onhan heidän yhdessä kasvamistaan ihana seurata. Enkä mistään hinnasta haluaisi nykyistä tilannettamme muuttaa, paitsi sen ainaisen tappelun ja riehumisen suhteen. Joskus olemme miettineet kolmattakin lasta, miten sekin olisi kiva, mutta jättäneet mietinnät, koska heti emme jaksaisi ja minäkin lähestyn pian neljääkymmentä ikävuotta, enkä enää siinä vaiheessa haluaisi aloittaa kaikkea alusta. Nyt ymmärsin kyllä merkittävimmän syyn: en halua lisää meteliä ja menoa omaan kotiini. Tämä riittää.
Yhteiskunnan normi on tehdä vähintään kaksi lasta. Toki tiedän perheitä, jossa esimerkiksi äidin iällä ja jaksamisella perustellaan vain yksi lapsi. Ja erityisesti nyt kunnioitan ja ihailen heitä. He ovat osanneet miettiä omaa tilannettaan ja jaksamistaan realistisesti. Me halusimme kaksi lasta, koska itsellämmekin on ollut sisaruksia. Ehkä emme asiaa suuremmin edes miettineet. Ja näillä mennään.
Kuva: pexels.com