RAKKAUDESTA LAJIIN

Nyt ärsyttää ja aika hemmetin paljon: nimittäin tää joka vuotinen flunssakierre. On tirskuteltu, kärsitty pääsäryistä, voivoteltu yhtä sun toista ja silti aateltu, että kyllä tää tästä, mutta loppua ei näy tän kahden viikon vaiheilun jälkeen. No problemo muuten, mutta se mikä mua eniten kaunistelematta vituttaa on se ettei reenaamisesta tai ylipäätään minkäänlaisesta liikkumisesta tule yhtään mitään. Mieli ois valmis vaikka maratoniin, mutta tiedostan todella hyvin flunssassa urheilemisen riskit. Täällä ollaan siis purtu kiltistti hammaita yhteen ja koitettu saada elämää eteenpäin Netflixin avulla. Vaikkakin ulkona sataa ja ilmakin alkaa olla suhkot viilee, niin ainoo asia mitä mä kelaan on, että pääsispä juoksee. Vielä, kun oon tajunut mun suoristuksen olevan parhaimmillaan just tälläsilla keleillä – liekkö johtuu ilman raikkaudesta, kun hengitys skulaa ja askel tuntuu kevyemmältä turhien lämpöasteiden poistuessa.

Oon huomannut kui tää liikkumattomuus on vaikuttanut muhun: oon turhautunut (kuten mainitsin), omaan liikaa ylimääräistä energiaa mikä purkautuu mitä oudoimmilla tavoilla, pääsäryt (osittain flunssasta, osittain juuri olessa vain sisätiloissa) ja jollain tasolla koen olevani aikaansaamaton ja ravaan kämppää eestaas pienen liikunnan toivossa. Ei siis ole turhaan painotettu, että liikkuminen lisää hyvinvointia – ei pelkästään fyysisesti vaan henkisesti. En voisi kuvitellakaan elämää ilman urheilua. Olen ollut pienestä tytöstä asti urheilullinen: aloitin futiksen 8-vuotiaana ja sitä tulikin pelattua 10 vuotta, liikuntatunneilla en pelännyt hikipisaroita tai hieman punaista naamaa, liikuin vapaa-ajalla harrastuksen lisäksi ja muutenkin olen tykännyt olla ulkosalla useita tunteja viikossa ilman sen kummempaa tekemistä. Nyt salitreenaus ja juokseminen on ottanut osan elämästäni.

Haluaisin, että kaikilla olisi yhtä positiivinen asenne liikkumiseen kuin itselläni on. En tarkoita, että jokaisen täytyisi koittaa kehittää itseään, saada itsensä fittiin kuntoon ja omaa hyvä kroppa vaan, että jokainen saisi liikunnasta iloa, hyvän olon tunnetta ja nimen omaan nauttii siitä, mitä tekee – se on tärkeintä ja loppu on vain plussaa. Näin ollen haastan teidät kaikki etsimään sen oman juttunsa, nauttimaan siitä ja sitä kautta omaamaan terveellisemmän elämäntavan. Näillä pienillä mietteillä viikonloppua kohden. Nauttikaa elämästä: se on silti liian lyhyt, vaikka toisin luulisi.