KESÄSTÄ RESSIÄ

Kesä. Se on jo mun iholla – tai siis tunnen sen mun iholla. Nytkin aurinko porottaa poskelle tuolta verhon tekemästä raosta. Kesä. Se on tuonu yllättävän paljon stressiä, vaikka eikös kesän idea oo päästä hieman rentoutumaan ja elämään..? Noh, juttuhan on niin ettei mulla ole kesäksi töitä ja se nyt on aika paska läppä, koska vuokra pitäs maksaa. Kelalta passitettiin sossun luukulle – mikä ei naurattanu mua yhtään – ja sieltä tiedän jo vastauksen rakkaan mieheni tulojen ansiosta. Sitten on onneksi vielä rakkaammat vanhemmat, jotka tarjoutuivat antamaan ihanan talonsa remppaus mielessä mun kätösiin pientä palkkaa vastaan. Ei siinä mitään, mutta koko kesä kaupungissa, josta lähdin tasan kaksi vuotta sitten kuullostaa vähän liian karheelta. Aivan kuin en pärjäisi täällä ja meenkin kotiin sen takia. Ei ole helppoa ei, sillä tykkään täällä olosta. Vaikka kaupunki on mainettaan pinnallisempi, rakastan olla täällä. Katsotaan siis kuinka käy. Nyt tuntuu vaan aika epätoivoselta. Muuten kyllä pyyhkii hyvin. Jussikin on parempaan päin ja onneksi selvittiin vain säihkähdyksellä. Tosissaan sen toinen keuhko puhkes äitienpäivänä ja joutu samantien leikkaukseen. Viikonloppuna vietettiin pienimuotoisesti synttäreitä aloittamalla grillikausi ja nauttien hyvästä musiikista. Päätän sanani tähän. PS. Ensi kerralla lupaan olla puhumatta töistä, koska eihän mulla sellasta olekaan. Heh. See ya ja nauttikaa auringosta ♥