MANDALAA

Päätin ottaa selkään mandala tatuioinnin monen vuoden pohdinnan jälkeen. Mandala oli tyyllisuunnaltaan ehdoton, joten sen jälkeen lähti suuri miettiminen paikasta. Tahdoin leiman sellaseen paikkaan, mistä sitä voisi myöhemmin jatkaa ja lapaluiden väliin oli aika hyvä tehdä alku. Siinä se sitten on. Neulan tunne iholla oli jossain määrin ehkä hieman härskisti sanottuna jopa mielekästä, mutta kyllä se silti tuntu! Asenne vaan piti olla oikee. Tatuoijana toimi Miila Tatuata-nimisestä liikkeestä.

Mandala on tunnettu kauniista kuvioinnista. Mulle se kuvastaa lähinnä henkistä kasvua ja niitä elämän pieniä, mutkikkaita mutta kauniita iloja – eli ei ole mitään suurta tarinaa. Ainoastaan tämä tarina kasvaa suuremmaksi ajan myötä. Kutsuisin tätä jollain tapaa mun elämäntarinaksi, jonka sanoman vain minä itse tiedän, kun taas ulkopuoliselle se saattaa näyttää vain pienen hippitytön merkiltä.

BLOGIKUVAT 024.JPG

BLOGIKUVAT 022.JPG

BLOGIKUVAT 025.JPG

Kauneus Oma elämä Iho

VANS ONE OF THEM ALL

Kuten hienokaisesta Koff-tölkin mainonnasta voi päätellä niin perjantai on taas täällä. Vaikkakin kaikki päivät on tuntunut yhdeltä perjantailta – välillä hyvä näin päin. Aurinko himmeesti tekee tuloaan ja mieli on virkee. Heitin Jussin lippiksen päähän ja kysäsin puoliläpällä: mitäs jos mää alkaisin käyttää lippiksiä? Mielessä kävi, että nyt tulee varmaan kuultua vuosisadan vitsi, mutta vastaus olikin ihanan rehellinen ja huoleton: sitte sä varmaan alat. Hassua miten joku näikin pieni juttu saa ihan toisen merkityksen, jos sen ois sanonu jollekin toiselle. Vastaukseksi olisi voinut tulla kaverilta ”oisit älyttömän rumannäköinen” aina siihen kuuluisaan feikkilauseeseen ”näyttäisit muuten tosi hyvältä” asti. Tästä aloinkin miettimään mikä merkitys sanoilla on kullekin. Sanalla on iso voima ja niin on henkilöllä, jotka ne sanat kuulee. On aika järisyttävän hienoa, kun voi kertoa toiselle ihan mitä vain tietäen, että sieltä joko tulee samalla mitalla takaisin tai vain halaus, joka kertoo hänen olevan tukena. Välillä ne jutut heittelee just näistä lippisläpistä niihin vaikeesti sanottaviin lauseisiin, mutta joka kerta voi olla varma ettei toinen katoa pois – siinä on kyse luottamuksesta molemmin puolin.

Muistan joskus teinivuosina olleeni todella avoin ja rehellinen – jota olen edelleen ja siitä pidän kiinni – joten oletin muidenkin olevan osittain siksi, että luotin heihin. Harvakseltaan sain silti pettyä turhiin lupauksiin ja sanojen peittelyihin, mutta en koskaan katkeroitunut: halusin uskoa parempiin ihmisiin ja nimenomaan halusin olla yksi niistä. Sanon asiat suoraan, (ehken heti ensisilmäyksellä koska löytyy ihmisiä jotka ei vain kestä suorapuhetta) ja haluisin sitä myös muilta – se kasvattaa ihmistä aika paljon kun kuulee sitä, mitä ei välttämättä olisi toivonut. Kuitenkin haukkuminen ja törkeesti tahallaan puhuminen on niitä asioita, joita vihaan yli kaiken. Jokaisella on oppimista puhumisessa ja toisille juttelemisessa. Ehkä arvostus toista kohtaa kuvaisi tätä hyvin sekä luottamus. Näitä kahta, kun vain rakentaisi niin uskoisin maailman olevan parempi paikka. Onko siellä rehellistä ja suoraa puhetta sanovaa jengiä? Jos on, kertokaas onko tää mun lippisinspis täysfloppi vai jopa mukiin menevää? 🙂 Näillä viisailla sanoilla parannan maailmaa pala kerrallaan – ehkä vain viikonloppuisin, mutta kuitenkin. ♥

BLOGIKUVAT 008.JPG

BLOGIKUVAT 014.JPG

BLOGIKUVAT 020.JPG

BLOGIKUVAT 007.JPG

BLOGIKUVAT 017.JPG

Muoti Oma elämä Ajattelin tänään Päivän tyyli