Mitä mulle kuuluu? No, aika helkkarin hyvää. Olen käynyt Varkaudessa moikkaamassa omaa perhettä sekä muuten vain vähän hermolomalla. Toisinaan tosissaan elämä on liiankin hektistä, joten välillä on ihan hyvä käydä kotopuolessa hieman rauhoittumassa. On jotenkin tosi hassua, että Varkaudessa asuessani halusin sieltä mahdollisimman nopeasti pois, mutta nykyään sinne on ihan kiva mennä – ehkä nykyään siihen kaupunkiin on niin erilainen perspektiivi. Aluksi viikko Varkaudessa ajatuksena ahdisti, mutta se viikko meni liiankin nopeasti. Ehkä se jätti vain pienen kutkuttavan tunteen, että sinne on aina loppupeleissä kiva palata uudestaan niin kuin on yhtä mukavaa tulla takakaisin omaan kotiin Vantaalle. Välillä tää kahden kodin välillä matkaaminen on niin inhottavaa, koska haluis vaan kaikki ihanat ihmiset samaan tiipii teltaan hengailee.

Olen myös käynyt yhdet ja luultavasti kesän ainokaiset festarit kokemassa Summerbursteilla. Olen suuri konemusiikin ystävä enkä oikeastaan muunlaisista festareista olekaan kiinnostunut. Tämän vuoden Soundien peruutuksen takia järjestettiin Suomen ensimmäinen Summerburst Hernesaaressa, joten oli sitä pakko yhdet housereivit käydä läpi. Myös Hernesaari sijaintina oli mulle aivan uusi paikka, joten kaksi yhden hinnalla. Hernesaari kyllä meni heittämällä yhtiin mun kauneimpiin kaupunkinäkymiin. Rakastan luontoa ja haluan myös sitä omaan elämään tänne kaupunkikeskeisyyteen. En voisi kuvitella asuvanikaan paikassa, jossa kunnollista metsää ei olisi lähimaillakaan. Vaikkakaan ei nyt siellä metsän keskellä luonnon helmassa oltukaan niin vesi on aina jollain tapaa rauhoittanut minua ja on se vaan niin käynis näky ilta-auringossa.

Loppukesälle ei ole sen kummempia suunnitelmia: juhannus menee perinteitä noudattaen saaressa, Barcelonan matka on vasta syyskuussa, yksi Varkauden reissu on tiedossa läheisen läksäreiden muodossa sekä töitäkin olisi varmaan tämän lusmuilun lisäksi etsittävä. Ehkä se on tämä kesä, mikä on tehnyt kaikesta niin ihanaa tai sitten se on tämä vapaus, mikä on tehnyt musta ehkä liiankin lomalaisen. Olen kyllä tämän lomailun myötä löytänyt taas intoni juoksemiseen. Olen rakastunut juoksemisen tuomaan tunteeseen, olen innostunut kehityksestä ja olen vain nauttinut sen tuomasta ilosta niin lihaksisa kuin hyvinvoinnissa. Ymmärrän ettei juokseminen ole jokaisen lempiharrastus, mutta musta se on vain hienoin ja helpoin liikuntamuoto, mitä kukaan voi harrastaa. Myös kotona tehnyt jumpat ovat saaneet taas uuden innon – jää nähtäväksi kauanko tällä kertaa kestää, mutta entisiä kuvia kattellessa syytä ois kestääkin. Heh.