Tänään iltapäivällä olimme varhaisraskauden ultrassa. Lääkäritäti totesi kaiken olevan hyvin sekä äitikokelaalla, että 24mm pitkällä ihmislapsella. Saimme siis ultrasta juuri ne asiat, joita halusimmekin: varmuutta ja konkretiaa. Huojentunut olo tällä hetkellä.
Kun huojentuneisuuteen lisätään se, että äitikokelaan pahoinvointi näyttää hieman hellittäneen, voin hyvin sanoa olevani tällä hetkellä erittäin onnellinen isäkokelas!
Ensi tiistaina näemme hänet. Oikeasti näemme suhmuraisen mustavalkokuvan liskon ja ihmislapsen risteytyksen näköisestä oliosta 🙂 Kyseessä on siis varhaisultra.
Päätimme mennä ylimääräiseen ultraan paristakin syystä. Ensinnäkin tahdomme varmistua, että kaikki on niin kuin pitääkin. Toiseksi tahdomme saada konkretiaa raskauteen.
Jos emme olisi ystäväpiirimme ensimmäiset odottajat, olisimme varmasti levollisempia, emmekä tarvitsisi ylimääräistä kaikukuvausta. Nyt, kun emme voi oikein udella muiden kokemista kivuista ja muista tuntemuksista, huolehdimme ehkä liikaakin. Kukaan ei siis ole rauhoittamassa ja sanomassa kipujen olevan aivan normaaleja. Tiistaina normaalius varmistuu.
Konkretian tarpeeseen ei ole mitään järjellistä selitystä. Ainoa selitys on malttamattomuutemme nähdä äitikokelaan sisällä kasvava ihmislapsi.