Päätin jostain syystä siirtää blogin tänne. Tässä kopioituna aikaisemman blogin aloitusteksti ja muu sisältö.

Iloisia uutisia on saapunut. Minusta tulee isä.

Ajattelin myös koittaa blogin pitämistä, koska uskon, että tulevien kuukausien aikana kirjoittaminen voi tehdä hyvää. Toivottavasti kiinnostus säilyy ja pystyn jakamaan ajatuksia myös mahdollisesti samassa tilanteessa tai siihen aikoville. Pysyn ainakin toistaiseksi anonyyminä, koska raskaus ei ole vielä lainkaan julkisessa levityksessä.

Iloiset uutiset saapuivat varmistuneina reilu kolme viikkoa sitten. Tällä hetkellä puolison raskaus etenee viikolla 7. Olen viime viikkoina seurannut kiehtovaa muutosta, joka tyttöystävässäni tapahtuu. Kiehtovaksi muutoksen tekee se, että en ollut osannut ajatella niitä yksittäisten muutosten määrää, joita naisen vartalo ja mieli käy läpi valmistautuessaan vauvan kasvamiseen. Osittain kateellisena olen todennut, että naisen vartalo on ihailtavan monipuolinen.

Omat tunteeni ovat heitelleet hieman. Ei siten, että olisin lainkaan epävarma siitä olenko onnellinen raskaudesta. Olen pikemminkin hieman hämilläni siitä, miten reagoin asioihin. Tiedän, että tyttöystäväni on herkässä tilassa ja, että jotkin asiat olisi parempi pitää sisällään. Tiedosta huolimatta en välttämättä osaa suhtauta ja olla hiljaa, vaan pahoitan äitikokelaan mieltä turhista asioista. Uskon ja toivon (tiedän), että minullekin kasvaa jossain välissä filtteri, joka auttaa asiassa.

Isäkokelas