Realistinen maailma
Tervehdys!
minkälainen oma elämä voikaan olla? Tuo lienee monella ajatus ja kysymys mitä itsekseen mietitään ja harvoin oikeasti halutaan muille kertoa.Vastaus jonka saat itseltäsi ei aina ole mieluisa taikka oikeaa vastausta ei toisille kerrota tai edes haluta kertoa. Ilmaisun vaikeus voi olla se mikä hiertää ja vaikeuttaa sitä puhumista sekä häpeä ja seuraukset oikeista ongelmista. Mikä on tärkeää ja millä on merkitys se pitäisi olla tärkein juttu jokaisen omalla kohdalla.
Itsellä tämä kertominen voisi nyt olla se väylä eteenpäin, onhan se ollut aikaisemminkin se auttava asia. Nyt ollaan taas siinä pisteessä josta yli pääseminen vaatii itseltä ylivoimaisia asioita ja siinä kohtaa on pakko hakea apua perheeltä ja erityisesti rakkaalta vaimolta. Hoitosuhde joka minulla on ollut jo muutaman vuoden on tällä hetkellä tärkeä osa sitä vuoren yli kiipeämistä. Minulla on ollut lääke vaihdos edessä ja sehän ei koskaan ole ollut suotuisa omalla kohdalla. Tunne siitä että nyt se alkaa on pelottava jopa tällaiselle karulle parta veikolle. Odotettavissa olikin nuo tutut haamut ja pelot se ei ole uutta ,kuitenkin se joka kerta raastaa mieltä ja tekee elämästä yhtä helvettiä.
Tuo järjetön ahdistus tuo mukanaan aistin sekavuudesta johtuvia ääniä ja näkyjä. Ihmiset jotka tällaista eivät ole kokeneet , voivat ainoastaan arvailla sen tuomat vaikeudet . Jokapäiväinen suoriutuminen arkisista asioista on uskomattoman työlästä ja haastavaa. Oleminen sinänsä on raskasta ja mieli on alakuloinen , tunnet itsesi todella haavoittuvaiseksi ja pieneksi . Äänet kertoo ja käskee päivät läpeensä mitä tehdä vaikka itse haluat jotain muuta . Niiden sävy on synkkä ja ne lannistavat , musertavat sekä piinaavat joka hetki kun et ole keskittynyt. Tunne seilaa iloisesta hetkestä kyyneliin ja naurusta itkuun. Pelko sisällä on kuvottava ja tunne että muserrut on läsnä kokoajan. Huuto,raivo, kuiskaukset, ivallinen nauru sekä häiritsevät koputukset ja kävely äänet ovat tauotonta piinaa. Yrität keskittyä ja kerrot itsellesi että tämä ei ole todellista. Joku ajattelee että tämä ei ole totta , mutta koska minä ne kuulen niin ne on totta MINULLE . Toivottomuus tämän loppumisen suhteen on kuin kävelisi metsässä pimeässä ilman päämäärää ja tietoa mihin menisi.
Tällähetkellä odotan mitä lääkärit keksivät ja tuleeko vielä muutoksia lisää vai joudunko menemään osastolle lääkityksen tasaamisen ajaksi. Itse olen valmis mihin vaan , koska en jaksa tätä jatkuvaa mielen vuoristorataa. Tahtoisin palata ”normaali arkeen isäksi ja aviomiehesi sekä duunikaveriksi. Sitä koska kaikki tämä toteutuu en vielä tiedä mutta toivon että valo tunnelin päähän ilmaantuisi ja paluu helvetistä olisi todellista.
Toivon teille mukavaa joulun odotusta ja leppoisia hetkiä elämään. Muista jokainen hetki on tärkeä , koskaan ei tiedä milloin se mukava hetki loppuu .