Kirja-arvostelu: J.R.R. Tolkien – Hobitti eli sinne ja takaisin
Olen lukenut tämän kirjan moneen kertaan. Omistan kyseisestä kirjasta kaksi erilaista versioita. Toinen versio on se ns. perusversio, jonka kuvituksesta vastaa itse kirjailija. Tämän arvostelun omistan kuitenkin Tove Janssonin kuvittamalle versiolle, joka näyttää tältä:
Tolkienin teos suomennettiin alunperin nimellä Lohikäärmevuori (senkin kuvitti Tove Jansson) vuonna 1973. Siinä puhuttiinkin Hobittien sijaan hoppeleista ja seikkailijana oli Kalpa Kassinen. Kirja käännettiin nykyiseen asuunsa vuonna 1985 ja sen nimeksi vaihdettiin Hobitti eli sinne ja takaisin. Hoppeleista tuli hobitteja ja Kalpa Kassisesta tuli Bilbo Reppuli.
Tolkien ei tarkoittanut tätä kirjaa alunperin julkaistavaksi, vaan pelkästään jatkokertomuksena kolmelle pojalleen luettavaksi.
Tarina sijoittuu aikaan ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa.
”Vahinko vain että minä en tahdo mitään sekkailuja. Kiitos ei. Ei tänään. Hyvästi! Mutta tule teelle – milloin vain sinulle sopii. Vaikka huomenna. Tule huomenna! Näkemiin!”, sanoo Bilbo Reppuli Gandalfille, eikä tiennyt siitä seuraavan jotain täysin odottamatonta. Bilbo Reppuli saa yllättäviä vieraita. Hänen luokseen tupsahtaa velho Gandalf ja kolmetoista persoonallista kääpiötä. Kääpiöiden nimet ovat: Thorin, Dwalin, Balin, Fíli, Kíli, Dori, Nori, Ori, Óin, Glóin, Bifur, Bofur ja Bombur.
Kääpiöt ja Gandalf illastavat Bilbon luona ja kertovat Bilbolle, mihin häntä tarvittaisiin. He pyytävät hobitin mukaan seikkailuun! Thorin tahtoo lähteä takaisin Ereboriin hakemaan Smaug-lohikäärmeeltä aarretta, jonka se varasti Thorinin isältä aikoinaan.
Bilbo saisi olla porukan voro.
Matka alkaa hobitin kohdalla aluksi vastahakoisesti. Hobitit ovat rauhaa rakastavaa väkeä, eivät seikkailijoita. Pian Bilbo kuitenkin huomaa, että seikkailut ovatkin ihan hieno asia. Tämä seikkailu vie läpi Synkmetsän, Sumuvuorten, Vanhan Kahlaamon ja Smaugin autioittamien maiden. Seikkailu, joka kuuluu mielestäni jokaiselle. Seikkailu, josta ei voi jäädä paitsi!
Teoksessa selviää, miten Bilbo saa haltuunsa sormuksen, kuka on Gimlin isä (Kääpiö sormuksen ritareissa) ja monia muita asioita Keski-Maasta, joita et vielä välttämättä tiennyt.
Jotta vältytään juonipaljastuksilta, jätetäänpä juonesta puhuminen nyt tähän.
Kirjan takakansi näyttää tältä:
Tämä teos usein luokitellaan pelkästään lastenkirjaksi, mikä on mielestäni vähän omituista. Minusta tämä kirja sopii lapsille yhtä hyvin kuin aikuisellekin. Tämä on hyvä ensimmäinen kirja sinulle, joka et ole koskaan lukenut fantasiaa. Tolkienin luoma maailma on uskomaton. Sitä ei voi sanoin kuvailla.
Jos olet lukenut Taru sormusten herrasta -trilogian, en jättäisi tätä kirjaa välistä. Ei muuta kuin seikkailemaan ihanien ja vähemmän ihanien olentojen kanssa Keski-Maahan!
Ihania lukuhetkiä vuodelle 2013!
♥: Sanna-Mari