Elämäni painajaiset

Noin viisi vuotta sitten aloin nähdä painajaisia jatkuvasti. Ihan arkisista asioista. Ei mitään vertaroiskuusuoletlentää-painajisia vaan painajaisia, jotka oikeasti voisivat käydä toteen. Luulen tämän johtuvan huonoista tavoistani käsitellä surua ja stressiä. Normaalisti siis puran sen puremalla huulta, viiltelemällä, kärtyämällä tai muulla vastaavalla keinolla. Ratkaisuhan olisi puhua puhua puhua ja yrittää saada stressaavat asiat hoidettua! Ei siinä mikään muu auta. 

No voitte kuvitella miten levottomia yöt on, kun stressi pukkaa joka nurkasta, seinät tuntuu muutenkin kaatuvan päälle muun ahdistuksen ja masennuksen takia. Tästä seuraa sitten lähes joka öiset painajaiset. Aivan helvetillistä näin suoraan sanottuna. 

Ensin on vaikea nukahtaa perusolojen takia. Sitten nukahdat. Unessa tyttöystävä pettää, kaveri tekee itsemurhan, randomtyypit huutaa mulle pahoja juttuja, menetän kaiken etc. Heräät omaan itkuusi tai johonkin ääneen. On vaikea edes kuvailla miten kamalaa tämä on.

Syön uneen ketipinoria, koska mikään muu ei hirveästi auta. Tämä ei kuitenkaan pidä unessa, vaan auttaa rentoutumaan ja aiheuttaa väsymystä.

Kuka keksii lääkkeen, jolla painajaiset pois?

Näetkö sinä koskaan painajaisia? Mikä on pahin painajainen, jonka olet koskaan nähnyt?