Today I’m sad

Taas vierähtänyt ihan liian pitkä aika siitä, kun viimeksi sain mitään kirjoitettua. Ei ole oikeastaan aiheita mistä kirjoittaa, enkä osaa kirjoittaa omia kuulumisianikaan näin julkisesti (ainakaan säännöllisesti), mutta kokeilen nyt saada näitä ajatuksia vähän auki.

En ole viillellyt aikoihin, joten se on positiivista ainakin. Olen myöskin saanut itseäni hiukan ulos. Olen käynyt kävelyllä, vaikka se onkin ahdistanut ja tuntunut pahalta.

Tällä hetkellä suurimpana vaivanani taitaa olla vaan yleinen ahdistus ja alakuloisuus ja itseinho, joka ryöppyää kaikkialta sellaisella voimalla, että itkettää! Vaikka e-pillereiden uudelleen aloittaminen on saanut painoni putoamaan hiukan, olen erittäin tyytymätön tähän olemukseen. Stressi aiheuttaa iholle epäpuhtauksia, talvi kuivattaa ihon ja mikään ei tunnu auttavan. En osaa rentoutua. En, vaikka makaisin paikallani. En ole rento. Ahdistunut ja pohtiva. En osaa lopettaa asioiden ajattelemista. 

Oletko koskaan vaan katsonut peiliin ja alkanut itkeä, koska et pidä näkemästäsi? Onko itseinhosi koskaan ollut niin voimakasta, että olet jäänyt sänkyyn makaamaan, itkemään ja ahdistumaan? Sellaisia päiviä minulla on ollut paljon.