Fiilikset ja kuulumiset + pienimuotoinen arvonta!
Miten aina onnistunkin tässä? Minulla on kyllä luonnoksissa vaikka minkälaista postausta tiedossa, mutta en koskaan saa niitä valmiiksi. Olen erittäin pahoillani! Nyt otan itseäni sen verran niskasta kiinni, että kerron vähän kuulumisia ja millaissa fiiliksissä olen tässä nyt parin viikon aikana.
Päätin vihdoin värjätä hiukset. Päädyin jälleen kerran punaisen sävyihin, tällä kertaa oranssiin. Tätä oranssia aion pitää niin kauan kuin haluan ja sitten vaihdan sen kirkkaanpunaiseen. Punainen hiusväri on vaan niin mahtava. Vaikea ylläpitää – I KNOW, mutta on se silti sen arvoista!
Marraskuun lopulla minulla oli aika nuorisopsykiatrian lääkärille. Piti vähän keskustella jatkosta ja lääkityksestä. Minulla on ollut käytössä kolmet eri SSRI-lääkkeet, joista en ole löytänyt apua. SSRI = Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä. Nämä lääkkeet vaikuttavat siis serotoniiniin ja nostavat sen pitoisuutta. Serotoniini vaikuttaa mielialoihin.
Nyt minulle kuitenkin vaihdettiin aivan toisenlainen lääke. Voxra. Se on vielä vähän uudempi lääke masennuksen hoitoon, mutta kuulema erittäin tehokas. Sekin on tietysti yksilöllistä, mutta toivotaan sen olevan tehokas minun kohdallani. Voxra eli Bupropioni. Sen pitäisi vapauttaa dopamiinia ja noradrenaliinia, jotka molemmat ovat ns. mielihyvähormoneja. Voxraa käytetään myös tupakoinnin lopettamiseen.
Olen nyt syönyt tätä lääkettä reilut 2 viikkoa. Alku oli aivan hirveä. Pahoinvointia, jatkuvaa päänsärkyä, ruokahaluttomuutta ja vapinaa. Se helpotti noin viikon kuluessa. Pahoinvointia on enää vain lievästi, päänsärkyä valitettavasti on vielä päivittäin ja ruokahaluttomuutta vähän. Vapina meni ohi, mutta tilalle tuli kylmät sormet. Positiivia vaikutuksia en ole vielä hirveästi ehtinyt huomaamaan. Ajatukset tuntuvat hiukan selkeämmiltä. Täytynee odottaa vielä pari viikkoa niitä hyviä vaikutuksia. Masennuslääkkeiden aloittaminen on aina tätä. Se vie aikaa, ennen kuin mitään hyvää tapahtuu.
Sain toissapäivänä käsiini lääkärini kirjoittaman B-lausunnon. Se oli surullista luettavaa, kuten aina. Lausunto lähetettiin KELA:lle ja pyydettiin siis kuntoutustukeen/työkyvyttömyyseläkkeeseen jatkoa kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Lääkärini sanoin: ”.. oireilu ollut jo vuosikausia invalidisoivaa ja sosiaalisesti rajoittavaa..” Sosiaalisten tilanteiden pelko poistettiin diagnooseista ja tilalle vaihtui yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Täytyneepä kirjoittaa erillinen postaus siitäkin. Kai se pitää paremmin paikkansa minun kohdallani. Ahdistuneisuuteni on jatkuvaa, eikä liity pelkästään sosiaalisiin tilanteisiin.
Olen ollut vanhempieni luona jo aika kauan. En uskaltanut aloittaa uutta lääkitystä yksin kotona. Pitäisi kuitenkin ensi viikon aikana käydä joululahjaostoksilla, lähettää joulukortit ja lahjat ja käydä röntgenissä. Hammaskaluston kuvauttaminen kyseessä. En kuitenkaan millään haluaisi lähteä täältä. Täällä on turvallista. On nimittäin monena päivänä ollut nyt sellainen olo, että haluan satuttaa itseäni, mutta en ole tehnyt mitään. Edellisestä kerrastani onkin jo useita kuukausia. Saan olla itsestäni ihan hemmetin ylpeä. 9 vuoden viiltelyn jälkeen usean kuukauden mittainen tauko on mieletöntä. Toivottavasti tämä on enemmän kuin vain tauko. Haluan lopettaa sen kokonaan, vaikka se tuntuukin ihan hirveän vaikealta.
Mietin tässä sellaista pienimuotoista arvontaa myös. Elikkä.
Jätä kommentti, jossa kerrot millaista postausta minulta toivot. Vastausaikaa on 17.12. kello 21:00 asti. Muistathan jättää sähköpostiosoitteesi siihen kommenttiin myös!
Palkintona on minulta joulukortti ja pienimuotoinen yllätys kuoren sisällä. Ei mitään hääppöistä, mutta onpahan jotain. Tarkoitus vaan tuoda vähän joulumieltä!
Rakkaudella;
Sanna-Mari