Koska joskus ei vaan ole mitään järkevää sanottavaa

Ei ole oikeastaan hirveästi ollut hyviä kirjoitusjuttuja päässä, joten on ollut aika hiljaista täällä minun palstalla nyt. 

Mielialat vaihtelee surullisesta tosi surulliseen, väsyneestä täysin uupuneeseen ja niin edelleen. Välillä on ollut suhteellisen neutraaleja päiviä, jolloin on ollut jopa ihan okei olla. Iloisuus on niin pelottava ja vieras tunne. 

Muutama päivä sitten lääkeannosta nostettiin ja se on vaikuttanut hirmuisesti. En voi itkeä enää ja se on oikeastaan aika kauheaa. En voi purkaa pahaa oloa niin helposti. Itku kuitenkin tunnetusti helpottaa oloa. Itkemisen jälkeen olo on vähemmän vihainen ja surullinen.

Itkeminen on terveellistä, muistakaahan se! 

Itkeminen poistaa stressiä ja voi parantaa mielialaa. (Itkeminen vapauttaa hyvän olon hormoneja)
Itkeminen kosteuttaa silmiä ja silmien kosteus on tärkeää!
Kyyneleet karkottavat bakteereja.
 

Itkufaktat on jännittäviä.
Loppuun voisin laittaa pari hassua/hyvää/hienoa/jännittävää faktaa, joihin olen aikanaan törmännyt:

Hymyile vaikka olet surullinen! Se parantaa mielialaasi.
Nauraminen on hyväksi aivoille, lihaksille ja se tasapainoittaa mieltä.
Ihminen ei voi unissaan luoda ihmisiä. Eli jos uneksit jostain, jota et tunne, se tarkoittaa, että olet ehkä vilaukselta nähnyt hänet kassajonossa, väkijoukossa tai vaikka pankissa.
Mitä fiksumpi olet, sitä helpommin puhut itseksesi.
Mitä fiksumpi ihminen, sen helpompi olla sarkastinen!

♥: Sanna-Mari