Masennuksesta: Lapset ja nuoret
Masennustekstit saivat aikaan niin paljon keskustelua, että ajattelin pysyä vielä hetken aiheessa. Nyt ajattelin kirjoittaa (kopstata tekstiä kaiken maailma sivuilta, heh) hiukan lasten ja nuorten masennuksesta, joka on pajon yleisempää kuin kuvittelemme.
”Lasten masennus on valitettavan yleinen, alidiagnosoitu, alihoidettu ja kuolemanvaarallinen häiriö itsemurhariskin vuoksi. Varhain alkava masennus usein uusiutuu tai kroonistuu, ja se johtaa alisuoriutumiseen lähes kaikilla elämänalueilla. Masennus syntyy geneettisen ja neurobiologisen alttiuden sekä ympäristön ja elämäntapahtumien aiheuttaman stressin interaktiona lapsen tunnesäätelykyvyn vääristyessä. Alle murrosikäisillä lapsilla etiologiassa korostuu puutteellisen ja kaltoin kohtelevan vanhemmuuden osuus. Lapsen masennuksen hoitoa on verrattu lapsuuden diabeteksen ja astman hoitoon. Tarvittavat toimenpiteet koostuvat akuutin vaiheen hoidosta, jatkohoidosta ja ylläpitohoidosta, ja seurannan tulee jatkua aikuisuuteen asti. Lastensuojelutoimet ovat ajoittain välttämättömiä, mutta ne eivät poista masennustilan hoidon tarvetta. Varhain alkava masennus on lasten terveydenhuollon keskeisimpiä haasteita.”
(teksti täältä)
Lapsen masennus ei loppujen lopuksi poikkea hirveästi aikuisen masennuksesta. Syyt ja seuraukset vaihtelevat, eikä lapsi välttämättä osaa kertoa pahasta olostaan. Lapselle on normaalia reagoida voimakkaasti asioihin, joten ei pidä sotkea tavallista surua lapsen masennukseen.
Mistä sitten tunnistaa, onko lapsi masentunut?
Terveyskirjaston sivulta löytyy huima määrä tietoa. Poimin tähän sieltä suoraan ikäluokittaisia masennusoireita ja muuta infoa:
”Vauvaikäisen ja pikkulapsen masennus ilmenee usein nk. anakliittisenä depressiona, joka kehittyy pikkulapsen menettäessä äkillisesti äitinsä tai muun tärkeän läheisensä. Pikkulasten depressio voi ilmetä kehityksen pysähtymisenä tai jopa taantumisena, painon putoamisena, runsaana itkuna, ärtyisyytenä, pysyvästi surullisena ja ilottomana ilmeenä ja tyhjänä katsekontaktina. Vauvaikäinen liikkuu vain vähän, ei ime innokkaasti eikä nauti syömisestään. Unirytmi häiriintyy, ympäristöön kohdistuva innostus ja uteliaisuus puuttuu tai on vähäinen. Vauvan masennus on usein yhteydessä vanhempien ja ympäristön vaikeuksiin vastata vauvan tarpeisiin.
Leikki-ikäisen (3–5 v) masennus voi ilmetä vakavuutena, surumielisyytenä, ärtyisyytenä, tunneilmaisujen niukkuutena, mielialan vaihteluna ja motorisena levottomuutena, ilottomuutena, joskus aggressiivisuutena, voimakkaina pettymysten ilmauksina, joskus tottelemattomuutena tai karkailuna, joskus erilaisina somaattisina oireina. Usein lapset valittavat, että kukaan ei leiki heidän kanssaan. Leikkeissä ilmenee epäonnistumisen, tuhon ja kuoleman teemat, leikki muiden lasten kanssa vähenee.
Kouluikäisen masennus (6–12 v) ilmenee usein alakuloisena mielialana, ilmeinä ja eleinä. Leikkien aiheisiin liittyvät hylkäämiset, menetykset, moitteet, vahingoittaminen, myös kuolema ja itsemurha voivat olla esillä. Lapsen koulusuoritukset heikkenevät, kehon liikkeet voi hidastua tai kiihtyä, toverisuhteissa ilmenee ongelmia. Usein masennus voi ilmetä väsymyksenä, keskittymiskyvyttömyytenä, erilaisina somaattisina oireina, aggressiivisuutena, uhmakkuutena tai käytösongelmina. Itsetunto on alentunut, ja omakuva on kielteisesti värittynyt.
Nuoren (12–18 v) masennus voi muistuttaa kouluikäisten masennusta. Varhaisnuorilla (12–14 v) masennus ilmenee usein joko ruumiillisina oireina tai erilaisina käytöshäiriöinä. Murrosiässä masentunut nuori kääntyy usein sisäänpäin ja oirekuva alkaa vastata lisääntyvässä määrin aikuisten masennustiloja ja masentuneisuutta. Pitkään masentuneen nuoren murrosikä saattaa viivästyä, murrosiälle ominaiset itsetunto-ongelmat, kapinallisuus tai päihteiden käyttö voivat lisääntyä.”
Toisin kuin oletetaan, masennus ei siis todellakaan ole vain aikuisten ongelma. Vieläkö teistä joku on sitä mieltä, että masennukseen sairastuminen on masentuneen omaa syytä? Voiko mielestäsi 5-vuotias pieni lapsi päättää asiasta?
Minusta on kamalaa ajatella, että olin itsekin lapsena tuollainen. En ole aikaisemmin lukenut faktaa lasten masennuksesta. Hurjaa tekstiä löytyy kun googlaa hakusanoilla ”lasten masennus”. Sieltä löytyy itsemurhista ja syömishäiriöistä juttua, itsensä vahingoittamisesta ja kaikesta muusta ikävästä.
En kuitenkaan tiedä, mitä tästä infopläjäyksestä ajatella. Toisaalta on vaikea kuvitella lapsi, joka sairastaa masennusta.. Ja toisaalta taas liiankin helppoa.
Tämä on vaikea aihe ja vielä aika tutkimatonta.
Haluaisin kuulla kyllä teidänkin kommentteja asiasta. Rohkeasti vaan kirjoittamaan kommenttia lasten ja nuorten masennuksesta. Oletko itse kokenut sitä? Onko lähipiirissäsi lapsi tai nuori, joka sairastaa masennusta?
Palataanpa taas!
♥: Sanna-Mari