Onneksi olkoon, minä

7.12.2015 kello 23:54. Mulla nousee kyyneleet silmiin. Vielä muutama minuutti ja sitten se päivä on vihdoin täällä.Vuosi siitä kun viimeksi satutin itseäni. 23:57 Olen täynnä tunteita, positiivisia ja helpottuneita. Olen loputtoman ylpeä itsestäni. 11 vuotta kamppailin ja nyt olen tässä. Vihdoin. 

Ja kun kello löi 00:00 minä purskahdin itkemään.

Se päivä on nyt täällä. Minä selvisin.

Impossible. Minä en uskonut koskaan, että taisteluni itsetuhoisuuden kanssa loppuisi. Luulin, että minut oli tuomittu vihaamaan itseäni, satuttamaan itseäni, mutta ei. Minä selvisin. Nyt vihdoin tuntuu siltä, että tämä taistelu on taisteltu. Se on nyt ohi. 

En ole koskaan ollut näin ylpeä itsestäni, en koskaan. Minä olen mahtava. Minä saavutin jotain mieletöntä. Kukaan ei voi viedä tätä minulta.

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tukenani. Ilman teitä en olisi tässä. Kiitos itselleni, kun jaksoin nousta seisomaan joka ikinen kerta. Kiitos itselleni, kun en luovuttanut ja pysyin vahvana. 

Tähän päivään toivoon itselleni lämpöä, rakkautta ja onnellisuutta. Toivon samoja asioita myös kaikille teille. Tänään aion olla onnellinen.

Rakkaudella,
Sanna-Mari