Mitä tänne kuuluu nyt?

Heipä hei lilyläiset ja muut otukset siellä jossain! Päätin jälleen tauon jälkeen palata kirjoittelemaan kuulumisia. Jos joku nykyään kysyy, että ”miten menee”, vastaan yleensä lyhyesti että ”no ihan jees!” ja se on siinä. Hassuinta tässä on se, että voin oikeasti sanoa noin. Mulla menee ihan jees ja oon ihan jees ja kaikki on ihan jees.. Suurimmaksi osaksi.

e7e46ce1ade76752fbe0b39e8587c513.jpg

Ajattelin nyt listata elämäni positiiviset asiat ylös ja lopuksi negatiiviset asiat ja murheet.

Positiiviset asiat:

– Lukio ja opiskelu. Ihana kun on jotain sisältöä elämässä.
– Tyttöystävä. 3 vuotta jo tukena, enkä voisi olla kiitollisempi.
– Ystävät. Mitäpä tähän lisäämään.
– Täti ja hänen pieni tyttönsä, joka syntyi marraskuun 10. päivä.
– Joulu! En malta odottaa sitä ruokaa. Lihon mielelläni pari kiloa.
– Vartalopositiivisuus. En koe olevani enää yhtä iljettävän näköinen kun nakuilen!
– Mielialat on huomattavasti korkeammalla.
– Jaksan mennä ja tehdä enemmän.
– Lääkkeettömyys on ollut paras päätökseni koskaan. Sen vaikutus on ollut niin mieletön, että päätä huimaa.
– Tulevaisuuden suunnittelu ei tunnu enää mahdottomalta. Siellä näkyy jotain.

Negatiiviset asiat ja murheet:

– Lukio on hirveän rankka itsenäisenä! Tiiän, että pystyn tähän mutta hui.
– Yksinäisyys. Ristiriidassa vähän noiden positiivisten juttujen kanssa, mutta niin se vaan on. Oon päivät yksin kun tyttöystävä on koulussa ja muut ystävät töissä tai koulussa.
– Satunnaiset ahdistuskohtaukset.
– Pelot, joita en oikein osaa käsitellä. Yksinjäämisen pelko kai pahimpana juuri nyt.
– Aknen aiheuttama viha naamani kohtaan. Naamani on toisinaan niin kipeä, etten voi nukkua poski vasten tyynyä.
– E-pillereiden lopettamisen huono puoli: AKNE.
– Hammaslääkäripelko ja tieto siitä, että jos en kohta mene hammaslääkäriin niin mulla putoaa kaikki suusta.

Elämä on aika simppeliä nykyään. Kotona kirjoitan äidinkielen tekstitaidonvastauksia ja puhun englantia nauhuriin. Käyn jossain vaiheessa porukoilla ja välillä kaupoissa. Näen ystäviä. Yksinkertainen elämä ei välttämättä ole huono, mutta kaipaan jotain uutta ja jännittävää. Mulla on kuiten paljon toivoa ja selviytymistahtoa.

Ensi vuodelle on paljon aiheita mistä kirjoittaa, mutta ei tarpeeksi. Niimpä nyt, rakkaat lukijani, ehdottakaa postausideaa. Mitä tahansa, mistä tahansa. Voi liittyä masennukseen tai muihin sairauksiin, jotka blogissani on mainittu. Voin kirjoittaa vaikka meikeistä jos haluatte! Nyt siirryn nauttimaan joulusta! Sytytän pari kynttilää, laitan joululaulut soimaan ja noh… alan imuroimaan.

2b5362f457f9ddb0ad5cc63421d0f93f.jpg

Nyt toivon teille kaikille kaunista, lämmintä ja ihanaa Joulua.
Ja tietty railakasta uutta vuotta 2015!! ♥

Palataan ensi vuonna.

♥:llä Sanna-Mari

 

suhteet oma-elama mieli ajattelin-tanaan

Kohti opiskelua

Minulle opiskelu jäi haaveeksi vuonna 2009 kun jouduin jättäytymään pois ammattikoulusta mielenterveysongelmieni vuoksi. Opiskelu on tuntunut kaukaiselta, jopa saavuttamattomalta unelmalta, ainakin tähän asti.

tumblr_nf5hhkN3TC1txygfho1_500.jpg

Kaikki lähti siitä, että pakotin itseni miettimään tulevaa. Mitä minä haluan elämältäni, milloin minä sen haluan ja olenko valmis tekemään sen eteen töitä. Tutkin sadat opiskelumahdollisuudet läpi ja totesin, että lukion minä haluan suorittaa. Haluan yliopistoon jossain vaiheessa, joten lukiohan on oiva pohja sille. 
Mietin sitten omaa tilannettani. Pystynkö istumaan koulun penkillä jo? Olisiko se liikaa? Miten muuten voisin suorittaa lukion? Vastaukset löytyivät internetin syvyyksistä helposti. Nettilukio. Kuulosti aluksi naurettavalta. Koko lukio kotoa käsin, lukuun ottamatta yo-kirjoituksia, jotka suoritetaan lähilukiossa. Nettilukio. Ei se voi toimia. Motivaation pitäisi olla 110 ja itsekurin pitäisi olla järjetön. Enhän minä ole sellainen ihminen. Pohdin nettilukioa vaihtoehtona ehkä 30 minuuttia. Luin kokemuksia ja kaikenlaisia blogijuttuja siihen liittyen ja totesin, että ainoa este sille olisin minä itse.

Niimpä minä sitten päätin hakea sinne. Minulla ei ole mitään menetettävää. Minulla on mahdollisuus lukea ylioppilaaksi kotoa käsin. Voin samalla jatkaa itseni kuntouttamista omaan tahtiini, mutta nyt tekisin ohessa jotain hyödyllistä tulevaisuuden varalle. Nettilukio on yhtä pätevä aikuislukio kuin mikä tahansa. Se vaatii hiukan enemmän töitä, koska kukaan ei ole pitämässä kiinni kädestä tai neuvomassa. Kaikki lähtee itsestään. 

En ole ollut näin innoissani mistään pitkään aikaan. Avasin itselleni lukemattoman määrän ovia tämän päätöksen myötä. Ainoa asia mikä minua harmittaa on se, etten tiennyt tästä mahdollisuudesta aikaisemmin. En edes yrittänyt etsiä tällaista ratkaisua. 

Nettilukio on siis yhtä kuin aikuislukio netissä. Se ei ole etälukio, sillä lähiopetusta ei ole. Kursseja tulee suorittaa vähintään 44. Saan itse päättää haluanko vain todistuksen vai haluanko ylioppilastutkinnon (ja tämä päätös ei ollut vaikea). Lukion voi suorittaa 2-4 vuodessa. 

Paljon uusia tuulia siis puhaltaa tähän suntaan.

♥:llä Sanna-Mari

suhteet oma-elama opiskelu