En ole monestakaan syystä kirjoittanut tänne kahteen kuukauteen. Mummolassa se oli mahdotonta hitaan netin vuoksi ja kotiin palattuani, en osannutkaan enää muodostaa sanoja tänne. Yritin useampaan otteeseen kirjoittaa, mutta en onnistunut. Nyt kuitenkin yritän jälleen ja toivon, että saan aikaiseksi jotain.

Aika mummolassa vierähti odotettua nopeammin. Tylsiä hetkiä oli vain muutama. Opettelin sienestystä mummon avustuksella, keräsin karpaloita tyttöystävän äidille ja valokuvasin hieman. Vierailin serkkujen luona, lenkkeilin ja söin älyttömiä määriä leivoksia! Oli kaikin puolin mukava reissu. Kävin eläinpuistossa kahdesti ja rakastuin uudelleen Palle-Jooseppiin. Sain pahan ihottuman, joka ei vieläkään ole lähtenyt. 

Ihottuma on saanut mielen matalaksi. Huono itsetunto vain laski sen myötä. Kassoilla asioiminen on pelottavaa ja epämukavaa sen vuoksi. En viihdy enää lyhythihaisissa. Joku sanoisi, ettei se niin paha ole, että sitä piilottaa tarvitsisi, mutta minä näen maailman kammottavimmat ranteet ja sormet. Ihottumaa on hoidettu vaikka millä voiteilla + antihistamiinilla. Mikään ei tunnu auttavan. Se leviää kämmenselkiin tällä hetkellä. Tekisi mieli yksin ollessakin pukea hanskat käteen, ettei tarvitse nähdä sitä.

Sen lisäksi peiliin katsomisesta on tullut vaikeampaa kuin koskaan. En todellakaan viihdy enää kehossani, en yhtään. Viime viikkoina peiliin katsominen on aiheuttanut kyynelvirrat poskille. Naurettavaa. En näe mitään hyvää tai kaunista itsessäni. En enää. Olen tietoisesti nälkiinnyttänyt itseäni kahden viikon ajan, jos mukaan ei lasketa viikonloppua, jolloin söin kaiken eteeni osuvan. Sen jälkeen taas alkoi nälkiinnyttäminen. Kaloreiden laskeminen. Painon tarkkailu. Ruoan korvaaminen milloin milläkin. On niin helppo palata näihin vanhoihin tapoihin.

En tiedä haluanko, osaanko edes puhua asiasta tarkemmin. En ole juuri nyt varma mistään. Ainoa asia, jonka tällä hetkellä tiedän varmaksi, on halu laihtua.

♥:llä Sanna-Mari