Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta tämän tyyppisestä postauksesta, jossa nimenomaan käsittelen sitä, miltä ahdistus tuntuu. Miltä se tuntuu fyysisesti ja miltä se tuntuu henkisesti. Olen juuri nyt yksin kotona, odotan tyttöystävää töistä ja ahdistus päätti ilmestyä kuin tyhjästä. Ehkä tämä liittyy yksinäisyyteen ja siihen, että jännitän huomista niin paljon. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta päätin nyt kirjoittaa miltä tämä tuntuu.
Noin 20 minuuttia sitten laitoin tyttöystävälle viestiä ja kysyin onko hänellä kiirettä tänään siellä töissä. Sen jälkeen ahdistus alkoi tuntua. Huomasin vieneeni ajatukseni negatiiviselle alueelle ja negatiiviset ajatukset aloittivat oireiden vyöryn. Ensimmäinen oire: sydämentykytys. Ei mitään vakavaa, mutta erittäin epämukavaa. Pulssini ei ole järisyttävän nopea, mutta niin nopea kuitenkin, että eron lepopulssiin huomaa kyllä heti. Rinnan alla tuntuu poltetta ja palleahengitys on vaikeampaa. Yritän saada tyttöystävää kiinni viestien avulla. En todellakaan aio häiritä enempää, joten en koskaan yritä soittaa silloin kun hän on töissä. Viesteissä sanon ahdistusolosta ja sanon, että ”vastaa heti kun ehdit” ja pusuemoji perään.
Oksettaa. Sormia ja käsivarsia kihelmöi. Tärisen. Tätä se on kun ahdistaa. Oikeastaan tämä on pikemminkin ahdistuskohtaus. Paniikkikohtauksesta lievempi aste tai ainakin itse sen näin ajattelen. Puhun siitä nyt kuitenkin ahdistuksena, enkä kohtauksena.
Ahdistus on tunteiden ja fyysisten oireiden epämääräinen sotku, umpisolmu ja myrskyävä meri. Siitä ei ota selkoa ja sen hallinta on _äärimmäisen_ vaikeaa.
20 minuutin sisällä oireita ehtii tulla jos jonkinlaista. Ikävin on kuitenkin ahdistuksen aiheuttama negatiivisten ajatusten kierre. Negatiivinen ajatus –> ahdistus –> negatiiviset ajatukset –> kovempi ahdistus. Siitän on todella hankala päästä eroon. Siksi kokeilen nyt kirjoittamista. Tätä tunnetta ei ole helppo kuvailla. Ahdistukseni ei ole nyt niin paha, että luulisin kaiken loppuvan. Ei, maailma ei kaadu niskaan. ”Mitä jos Ninalle on sattunut jotain eikä hän siksi vastaa?”, on yksi ajatuksistani, jonka nopeasti kumoan hokemalla itselleni, että ”Jumalauta nainen se on töissä sillä on kiire rauhotu!!”. Aina kun katson kelloa, mietin samaa uudelleen. Aika kuluu hitaasti ja minuutit ovat enemmänkin puolituntisia ja ahdistus kasvaa. Tyttöystävä (eli siis Nina) pääsee töistä n. 19:15. Siihen on vielä niin kauan – ainakin ahdistukseni mielestä.
Moni ei ymmärrä sitä, että ahdistus on vaikea saada loppumaan. Meillä ei ole mahdollisuutta tai keinoja useinkaan hallita ahdistusta. Moni ei myöskään ymmärrä, että voi ahdistaa ilman erityistä syytä. Ahdistus on vaikea ja monimutkainen niille, jotka eivät sitä ole koskaan käyneet läpi. Ja nyt en puhu ahdistuksesta, jota jokainen kokee silloin tällöin esimerkiksi koetilanteessa. Ahdistus sairautena on vaikea selittää. En edes muista miltä tuntuu tämä ns. normaaliahdistus. Monille on vaikeaa käsittää se, että pienimmätkin asiat voivat aiheuttaa suunnatonta ahdistusta. Esimerkiksi: jos pitää avata ovi, jota en ole ennen avannut ja teen virheen sitä avatessani.. Eli työnnän kun pitäisi vetää tai jos en vaikka saa avainta oven lukkoon ensi yrittämällä. Noin pieni ja mitätön asia aiheuttaa minulle ahdistusta. Pieni asia voi tuntua jättimäiseltä.
Olen löytänyt (ja itse keksinyt) ajan saatossa muutaman hyvän vertauskuvan tai esimerkin, jossa ahdistus on puettu helpommin ymmärrettävään muotoon. Jaan teille nyt muutaman ja kerro ihmeessä, jos mikään niistä auttoi ymmärtämään millaista on kun alkaa ahdistaa
• Kuvittele, että ajaisit autoa ja yhtäkkiä jarrut lakkaisivat toimimasta.
• Se tuntuu siltä kuin sisälläni olisi äärimmäisen herkkä hälytysjärjestelmä.
• Kuvittelet että sinut säikäytetään. Se tunne minkä koet säikäytyksen hetkellä kuvaa hyvin ahdistuskohtausta.
• Kuvittele joutuvasi pahimpien pelkojesi kanssa vastakkain.
Moni ymmärtää ahdistuksen heti kun ottaa esille fobiat ja omat pelot. Minä pelkään sosiaalisia tilanteita. Se tuntuu samalta kuin sinunkin pelkosi, mitä ikinä pelkäätkään.
Jätän tämän tähän, mutta palaan vielä jossain vaiheessa muiden ahdistusjuttujeni kanssa! Pian on tulossa myös postausta itsensä rakastamisesta ja siitä, millaista on kun vertaa itseään jokaiseen.
♥:llä Sanna-Mari
