Pelkoja

En ole tainnut vielä kirjoittaa tänne muista peloistani, joten tämä teksti tulee nyt kertomaan kaikesta, mitä minä pelkään.

Ensin voisin näin listan muodossa listata muutaman asian, jotka pelottaa eniten:
– Ampiaiset, kimalaiset ja mehiläiset
– Paarmat
– Se, että jollekin läheiselleni sattuu jotain
– Pimeä (toisinaan)
– Klovnit
 

Ampiaiset ja mehiläiset on kaikkein kamalimpia otuksia, mitä maa päällään kantaa!  En voi sietää niitä. Niistä lähtee kamala ääni ja ne satuttaa ja ja HYI. Minua ei ole koskaan pistänyt ampiainen, mutta pelkään niitä silti. Ehkä juuri pelkään siksi niin paljon. En tiedä sattuuko se miten paljon. En tiedä olenko allerginen ampiaisen pistolle. Tuntematon pelottaa ihmistä ja se on kai normaalia.
 

Paarma minua kyllä on puraissut. Lapsena varmasti joskus ja sitten myös myöhemmin. Se ei ollut kauhean kivuliasta, mutta silti kammoksun niitä. Minusta on outoa jos ihminen ei pakene näitä lentäviä piruja! Minä ainakin juoksen pää kolmantena jalkana pakoon niitä. Aina.

Olen hirveän vainoharhainen. Siksi pelkään niin paljon sitä, että johonkin läheiseeni sattuu. Pelkään, että joku joutuu kolariin tai johonkin muuhun pahaan onnettomuuteen. Pelkään toisinaan niin paljon, että pelkkä ajatus saa minut itkemään. Tämä taas voisi johtua siitä, että olen kokenut elämäni aikana paljon. Läheisiini on sattunut. Olen menettänyt minulle tärkeitä ihmisiä tai joku, josta välitän, on satuttanut itsensä pahasti. Sitä alkaa pelkäämään, että niin käy useamminkin. 
Pelkään, että jään yksin.

Pimeän pelkoa on vaikeampi selittää. En niinkään pelkää sitä mustaa, mikä minua ympäröi. Se on tavallaan turvallista, sillä masennus on helppo kuvata pimeytenä. Ja koska olen ollut niin kauan masentunut, se on turvallisempaa kuin luulisi. Pimeässä pelottaa oikeastaan se, miten ajatusmaailmani muuttuu hämärtyessä. Pimeässä kuuluvat äänet pelottavat (jokainen kerrostalossa asuva tietää, mitä kaikkea ympäriltä voi kuulua). Jokainen arkipäiväinen ääni muuttuu hiukan pelottavammaksi pimeässä. Esimerkiksi askeleet käytävässä tai jokin epämääräinen kolahdus. Valoisan aikaan ne äänet eivät oikeastaan hetkauta.
Pimeässä tulee helpommin ajateltua pelottavia asioita. Pimeässä myös jokin tavallinen esine muuttuu helposti joksikin täysin muuksi. Lapsien kohdalla tämä on yleisempää. Pimeän tullen pehmolelut muuttuvat möröiksi ja niin edelleen. Lapsena pelkää, että komerossa on jotain pahaa tai, että sängyn alla piileksii jokin pelottava otus!
Pimeän pelko on aikuisten joukussa harvinaisempaa ja siihen yleensä liittyy jokin traumaattinen kokemus. 

Klovnit.. Mistä aloittaisin? Jos nyt yksinkertaisesti ilmaisen asian näin: Hyi helvetti! En tiedä mitään pelottavampaa. Eniten pelkään sellaista perus sirkuspelletyyppista klovnia , mutta myös harlekiinit ja hovinarrit karmivat. Pelkoni pelleihin taisi lähteä siitä, kun ihan lapsena jotenkin päädyin katsomaan Stephen Kingin Se -elokuvan. Siinä esiintyvä pelle, Pennywise, on kammottavin pelle ikinä. En voi sanoin kuvailla miten hirvittävää on edes ajatella asiaa.
No.. Katso itse:

Hassua miten pelkästään tuo kuva aiheuttaa ylimääräisiä sydämenlyöntejä.

Mitä kaikkea sinä pelkäät?