Rakkaani, tomaatti

Opiskelu ei ole minulle tällä hetkellä kokopäiväistä työtä (paitsi nyt pitäisi olla kun olen lomalla. Mutta olen kokopäivälomailija ja osa-aika opiskelija). Minulla on oma päivätyöni, jonka ohella yritän opiskella. Päivätyössäni en yleensä pysty keskittymään asioihin kovin pitkää aikaa kerrallaan. Tämä ei siis siksi, ettenkö minä pystyisi siihen, mutta ympäristö on vain sellainen jossa työ keskeytetään jatkuvasti.

Tämä kultakalan keskittymiskykyä kehittävä työ ei ole paras mahdollinen lähtökohta vaihtaa iltapäivällä moodi opiskeluun. Avaan kirjan, luen noin 5-10 minuuttia ja sitten… ah, katson sen jutun fabosta – onkohan se maili jo tullut? – piti katsoa yhden paikan aukioloajat – kirjoitanpa tämän tekstarin nyt kun muistan asian. Eli kultakalan keskittymiskyky jatkuu opiskelumoodissakin, vaikkei siitä ole siellä kuin haittaa.

Kun tämä asia alkoi tuntua lopullisen turhauttavalta, niin päätin tehdä jotain asialle. Menin internetin ihmeelliseen maailmaan ja tein muutamia kohdennettuja google-hakuja. Useiden vinkkien joukosta valitsin kokeiluun muutamia. Kokeilujen jälkeen parhaaksi keskittymiskyvyn parantajaksi itselleni valikoitui pomodoro-tekniikka. Tomaatti-opiskellessa sitä vaan tsemppaa itsensä täysillä juuri siihen käsillä olevaan 25-minuuttiseen. Vaikka keskittyminen meinaa herpaantua, niin hoen itselleni, että tämä on vain 25 minuuttia, siihen on pakko pystyä.

Näihin opiskelutomaatteihin voi tulla himo. Sitä ajattelee, että vielä yksi tomaatti! Kun tarpeeksi kauan tomaattien avulla tehotyöskentelee, niin kohta huomaa että se 25 minuuttia alkaa käydä jo lyhyeksi. Jaksaisi sitä kauemminkin keskittyä. Silloin otan käyttöön oman ns. tuplatomaattini. 50 minuuttia opiskelua, 10 minuuttia taukoa. Toimii.

P.s. Pomodoro-tekniikka toimii erinomaisesti myös töissä niinä päivinä, kun todo-lista ei lyhene ja uutisia selataan jo neljättä kertaa läpi tunnin sisällä.

Kuva täältä.