Vanhuus ei tule yksin

Mulla on ihan jää-tä-vä stressi tästä tällä viikolla olevasta tentistä. Oon jo semmoisessa epätoivossa jossa luen ja kokoajan voivottelen että yhyy, en tajunnut tuotakaan juttua ja yhyy, miksen tajua tätä vaikka kuinka luen.

Silloin kun olin fuksi/toisen/kolmanne/neljännen vuoden opiskelija, en paljoa opiskeluista ottanut paineita. Ei ole yksi tai edes kaksi kertaa kun olen mennyt tenttiin henkseleitä paukutellen kertaakaan tenttikirjoja edes näkemättä. Nyt, kun on jopa lukenut niin ahdistaa niiiiiin maan perkeleesti. Ehkä se semmoinen lukemattomuus tuo jotain semmosta rentoutta, ei osaa stressata kun ei tiedä mitä oikeasti on edes vastassa.

Ja vaikka tosiaan ensimmäinen ja aika pitkälle toinenkin vuosi opiskeluita meni niin, etten ihan aikuisten oikeasti lukenut juurikaan kymmentä sivua enemmän tenttiin niin silti olen kaikista päässyt läpi ja jopa vähintään kolmosella. Siinä voitte sitten tehdä vähän päätelmiä siitä mitkä tämänkin koulutusohjelman vaatimustasot on. Tai sitten olen vaan hemmetin fiksu mutten ole vielä itse sitä tajunnut.

Kuitenkin, mikäli on semmoisia todella tehokkaita mantroja tiedossa miten saan itseni tsempattua ainakin tenttisaliin asti ennen romahdusta niin antaa palaa.