Alku.

Noniin. Tästä se nyt lähtee. Tämä blogi, tämä gradu, tämä valmistuminen.

Höh. Heti huijasin. Oikeastihan valmistuminen on kai alkanut jo omalla tavallaan joskus silloin 2006 kun tupsahdin hyvin, hyvin hermostuneena ensimmäistä kertaa yliopistoni ovista sisään opiskelijana. Ja tämä gradu, no, olenhan sitä jo pohtinut kauan, aina siitä asti kun ensimmäistä kertaa yliopistoni kurssinhallintajärjestelmässä ilmoittauduin kurssille ”graduseminaari”. Sen tein itseasiassa sitten lopulta useampaankin kertaan, hups.

Nyt on kuitenkin tosi kyseessä. En enää jaksa olla opiskelija. Haluan olla maisteri. Ja minun ja sen maisterin tutkinnon välissä seisoo enää vain pari hassua, hupsua kurssia ja tämä gradu. Mutta hei gradu, en aio ottaa sinusta kuule olleskaan nyt paineita. Mennään tässä sillä vauhdilla mikä hyvältä tuntuu. Tärkeintä lienee on se, että mennään eteenpäin.

Töistä on loma. Kesäloma! Oi miten mahtavaa. Tätä minä olen odottanut, jo ihan saakelin kauan. Mutta minun loma on myös graduloma. Seuraavien viikkojen aikana tavoitteeni on luoda sellainen rakkaussuhde minun graduuni, etten pysty päästämään siitä irti vaikka työt jälleen muutaman viikon päästä jatkuvat. Tämä suhde, tämä on nähtävä loppuun asti.

Koska olen jo tuhlannut tähänkin hulluuteen (blogiin) useamman arvokkaan hetken mr. Gradun kanssa, niin palaan sen hellään syleilyyn nyt. Tämän blogin ääreen pyrin palaamaan päivittäin, koska Gradu, olet sellainen rakastaja, jonka hulluuksia pitää vain saada purkaa jossain. Mahdollisimman julkisesti, tietenkin.