Englantia from hell

Onnistuin elokuun lopussa ujuttautumaan eräällä englannin kurssille, jonne en oikeasti minkään laskuopin mukaan kuulu. Tilannehan alkoi niin, että huomasin englannin sivuaineestani puuttuvan yhden kurssin. Kurssi kulkee aina keväisin, eli kurssin aikataulu ei oikein sopinut suunnitelmiini valmistua tammikuussa. Reippaana tyttönä aloin sitten selvitellä, olisiko mitään mahdollisuutta suorittaa kurssia nyt syyslukukaudella, vedoten tietenkin ”käytännössä” valmiisiin opintoihin ja valmiuteen tehdä melkein mitä vain kunhan suorittaminen onnistuisi. No, ihmeen kaupalla sydäntäsärkevät sähköpostini ja sinnikkäät puhelut opettajalle, oppiaineen vastaavalle opettajalle ja kielikeskukseen kannatti, ja sainkin siis paikan eräältä toiselta kurssilta, joka sivuaa samaa teemaa. Tämä kurssi jolta sain paikan on kuitenkin pakollinen kurssi jonka olen itse aikoinaan päässyt läpi pelkällä lähtötasokokeella.

Alkuasetelma oli jo siis hiukka jännittävä. Nyt, kurssilla jo muutaman viikon 8h/viikko istuneena totean että tämä on aivan ehdottomasti paskin kurssi missä olen koskaan ollut. Opettaja vaikuttaa supermotivoituneelta: antoi minun alussa itse valita, teenkö lopullisen kurssitehtävän sen sivuaineen kurssin vaatimuksien mukaan vain tämän käymäni kurssin vaatimuksien mukaan (jotka ovat siis merkittävästi matalemmat kuin siinä sivuaineen kurssissa). Valitsin hämmentyneenä sivuaineen vaatimukset (miksen vaan yrittänyt päästä helpolla, kun kerta tilaisuus tarjottiin? en ymmärrä itseäni). Sen jälkeen opettaja totesi, että ei kyllä mitenkään jaksa lukea niin pitkää tekstiä mitä sivuainekurssilla oikeasti vaaditaan, reilu puolet siitä oikeasta sanamäärästä riittää hyvin.

Itse kurssilla opettaja on ensinnäkin helvetin rasittava, todella vieraantunut todellisuudesta ja käyttää piirtoheitinkalvoja, joiden kunnosta päättelisin niiden olevan aitoa 90-luvun tuotosta. Aivan siis viimeisimmän tutkimuksen aalloharjalla ollaan. Opettaja on avoimesti marxisti ja tuokin sitä usein esille näppärästi osana opetusta. Minulla ei sinänsä ole tätä vastaan mitään, mutta se tuntuu hieman hämmentävällä kun englannin kielioppia kerratessa yhtäkkiä opettaja alkaa puhumaan siitä kuinka me kaikki suomalaiset opiskelijat olemme kapitalismin lapsia, ja aivomme on suomalaisessa yhteiskunnassa syväpesty kapitalismiin. Siis vaikka ”näennäisesti” saattaisimme olla vaikka Vasemmiston jäseniä, niin todellisesti olemme kuitenkin kaikki kapitalisteja, of course because you are Finns.

Opettajan mielestä on ihan ok vähän käyttää omaa mielikuvitustaan hyödyksi akateemisia tekstejä kirjoittaessa. Esimerkiksi jotain käsitettä määriteltäessä voi herättää lukijassa mielenkiintoa määrittelemällä se jotenkin muuten kuin perinteiseen akateemiseen tapaan. Esimerkiksi havainnollistava kertomus voi olla hyvä.

Opettajalla on myös hyvin realistinen lähestymistapa opiskelijoiden taitoihin. Niin, siis opiskelijoiden, joiden taidoista hän ei tiedä juuri mitään. ”Here you can see a good example, but of course you’re not nearly good enough for this”. ”This is also one way to make a statement. But of course you can’t do this, because you are not this good”. Ja näihinhän on helppo uskoa, kun opettaja on selkeästi alansa huippua: ”I think there is something wrong with this, in the grammar, but I don’t have any idea what it is…”.

Että semmosta. Vielä kuusi pitkää, pitkää kertaa jäljellä tätä kurssia.