Tiedätkö mikä se on se semmoinen päiväunikierre? Se on semmoinen, joka alkaa usein aika salakavalasti, esimerkiksi yksillä viattomilla päiväunilla väsyttävän maanantain jälkeen. Jostain syystä seuraavanakin päivänä iltapäivällä alkaa kuitenkin väsyttää. ”Jos otan vain ihan pienet 20 minuutin torkut, eihän se ole paha…” tuumaat painaessasi pääsi sohvan tyynykasaa vasten kun samalla vedät viltin päällesi. Ja kun sama kuvio on toistunut yli viikon, niin huomaatkin olevasi päiväunikierteessä. Kierre saa lopullisen, väsyttävän rytminsä siitä, kun niiden viattomien iltapäivätorkkujen jälkeen illalla ei uni maistu totuttuun tapaan ja nukkumaanmeno lykkääntyy 30-60 minuuttia. Minulla ainakin tuo alkaa olla jo sellainen aika, että lyhyemmät yöunet tuntuu seuraavana päivänä. Ja sitten seuraavana päivänä iltapäivällä nukuttaa. Otan torkut, ja illalla ei taas uni tule tuttuun aikaan. Ja niin kierre on valmis.

Olen tällä hetkellä todella pahassa päikkärikierteessä. Normaalisti katkaisen kierteen heti kun sen tunnistan, eli sinnittelen yhden tai kaksi päivää ilman päikkäreitä ja kerään unta palloon yöllä, niin kuin terveiden aikuisten kai pitäisikin kerätä. Mutta kun nyt on se tenttiinluku! Kirjaa lukiessa silmät luppasee ja tekstistä sisäistää ehkä yksittäiset sanat sieltä täältä sen sijaan että ymmärtäisi asian. On pakko ottaa päikkärit, että pystyy lukemaan tehokkaasti. Se, että lukee kirjaa ymmärtämättä sitä on suurinta ajan tuhlausta mitä tiedän (opiskeluhommissa, siis). Nipistämällä sen 20 minuuttia lukuajasta torkkuihin parantaa ainakin omalla kohdalla työtehoa niin paljon, että on ehdottomasti lukuajan nipistämisen arvoinen sijoitus.

Normaalit päikkärini ovatkin muuten lähes poikkeuksetta tuon 20 minuuttia. Uskon, että 20 minuuttia on minulle täydellinen päikkärien pituus, ja nyt ehkä viiden vuoden harjoittelun jälkeen en enää edes yleensä tarvitse herätyskelloa päikkäreille, vaan herään automaattisesti 20 minuutin jälkeen. Mikäli väsymystila tarvitsisi pidemmät päikkärit mutta aikataulu ei anna periksi, juon ison kupin kahvia ja otan siihen heti perään 20 minuutin päikkärit ja BUUM! virtaa riittää taas pitkälle yöhön.

Mutta koska päikkärikierteeni on oikeastaan paisunut jo sellaisiin mittasuhteisiin, että normaalit 20 minuutin päikkärit eivät auta kuin hetkellisesti, olen oppinut uuden taidon: viiden minuutin power napit. Eli kun opiskelen edelleenkin tunnollisesti pomodoro-tekniikalla, niin käytän lukujaksojen välissä olevan tauon torkkumiseen. Ja yllätykseni tämä on oikeasti tuntuvan toimivan, sillä herääminen tuosta viiden minuutin unesta ei ole yleensä aivan mahdotonta, ja sen jälkeen pystyy keskittymään selkeästi paremmin taas lukemiseen.

Kierteen loppumista ei myöskään helpota yhtään se että a) nykyinen lempparisarjani Remontoijat tulee klo 22-23 ma-to b) poikaystäväni osti uuden pelin pleikkariin (oikeasti ehkä noin 10 v. kohderyhmälle oleva tasohyppelypeli), johon olen täysin koukussa ja sitä on pakko yrittää joka ilta vielä Remontoijien jälkeen vähän pelata. Ja sitten kun siitä suoraan menee sänkyyn niin päässä suriseekin mukavasti hetkinen telkkarin ja pleikkarin jälkeen ja unen tulo viivästyy entisestään.. hyvähyvä.

P.S. Onko normaalia, että alkoi nukuttaa ihan vaan kun katsoi tuota seisaallaan nukkuvaa taaperoa tai noita päikkäreillä olevia pandavauvoja?