Mitä vielä?

Eilisestä postauksesta ehkä saattoikin päätellä, että jotenkin tuntuu nyt että asiat junnaa paikoillaan. Vaikka sinänsä edistymistä onkin tapahtunut, esimerkiksi se viime viikon tentti, niin tuntuu että asiat ei edisty kun graduun ei ole koskenut ollenkaan. Välillä tuntuukin että ei tästä hommasta tule koskaan loppua vaikka tekisin kuinka paljon töitä. Ja sitten myös se ajatus, että aina voisi tehdä vähän enemmän. Vaikka olisi työpäivän päätteeksi lukenut vielä pari-kolme tuntia tenttiin, niin silti tuntuu että voisin tehdä enemmänkin. Mutta oikeasti aivot ei kyllä hirvittävästi enää tuommoisen 10-12 tunnin aivotyöskentelyn jälkeen mihinkään kovinkaan tuottavaan pystyisi.

Mutta mitäs sitten vielä on jäljellä gradun lisäksi? No, tämmöistä:

– pakollinen tilastotieteen menetelmäkurssi

– pakollinen tiedonhankinnan verkkokurssi

– hämärä 5 op syventäviä opintoja jotka kai voi jotenkin suorittaa gradun yhteydessä.. pitänee olla tästä vielä yhteydessä ohjaajaan

– sivuaineen a johdantoluennot

– sivuaineen a yksi verkkokurssi.

Ja sitten pari kurssia, jotka on luokassa ”olis kiva” mutta ei varsinaisen tutkinnon kannalta pakollisia.:

– sivuaineen b erään kurssin lopputehtävä (itse kurssi käytynä jopa kahteen kertaan, vuosina 2009 ja 2011…)

– sivuaineen b yksi kokonainen kurssi.

Eli kuten näkyy niin tätä opiskeluhommaa on hoidettu loisteliaasti tyylillä perse edellä puuhun, kun sivuaineet ovat muuten melkolailla plakkarissa mutta johdantoluennot tekemättä… Mutta vaikka noita kursseja ja tehtäviä vielä on, niin onni on se, että suurin osa noista on a) ajallisesti hyvin lyhytkestoisia (esim. johdantoluennot 16 h, tilastotieteen kurssi pari viikkoa muutamana päivänä viikossa) b) ajasta ja paikasta riippumattomia (verkkokurssit) joka helpottaa sinänsä hommien aikatauluttamista ja tekemistä. Mutta välttämättä sitä on alkanut vähän epäillä omia voimavarojaan – onko aivan mahdotonta yrittää saada nämä hommat JA gradu tehtyä jouluun mennessä, kun on vielä nämä kokopäivätyötkin? Omassa suunnitelmassani olenkin heittänyt jo sen vuoden loppuun valmistumisen romukoppaan ja siirtynyt tavoitteeseen b) joulukuun loppuun mennessä ohjaajalle semmoinen versio, jonka jälkeen tarvitsee enää pienimuotoisia hiontoja ennen painolupaa. Se tarkoittaa sitä, että riippuen tiedekuntaneuvoston aikatauluista valmistuminen siirtyy tammikuulle tai helmikuulle.

Vähän meinaa olla semmoinen luuseriolo, kun pitää jo nyt alkaa TAAS kertomaan uusia ”valmistumissuunnitelmia” sukulaisille ja muille, mutta ehkä ei pitäisi antaa sellaisten asioiden lannistaa, vaan yrittää löytää tsemppiä siitä että TEEN kursseja ja gradua eteenpäin ja valmistuminen lähestyy kuitenkin!

how_do_you_eat_an_elephant.png

Juuri näin.

 

Norsu.

 

Puheenaiheet Opiskelu Ajattelin tänään

Kateudesta

Olen välillä ihan tolkuttoman kateellinen joka ikiselle ihmiselle, joka on maisteri. Pahimmalta jotenkin tuntuu se, kun ihminen josta en pidä on maisteri.

Välillä tuntuu siltä, että jokainen joka on jo maisteri, on minua parempi ihminen. Ihan hirveää oli muutama vuosi sitten, kun tajusin että osa siitä porukasta, joiden tuutorina aikoinaan olin, on jo maistereita. Okei, ne olivat tehneet jo alle aika kasan opintoja jossain muualla ja eivät opiskelujen ohella esimerkiksi tehneet töitä tai järjestöhommia tai oikeastaan yhtään mitään. Mutta kuitenkin, he olivat maistereita, kun itse olin vielä yhteiskuntatieteen ylioppilas. Samalla tavalla rintaa puristi silloin, kun hyvä ystävä valmistui. Hän oli aloittanut opiskelut samana syksynä kuin minä, samassa fuksiryhmässä. Hänellä ei ollut allaan olleenkaan opiskeluja ja hän teki osa-aikaisesti töitä opiskelujen rinnalla. Hänestä tuli kylläkin valmistumisen jälkeen tutkija, että ehkäpäs hänkään ei ollut oikeasti hyvä vertailukohde.

Onhan se myös niin, että on paljon tuttavia, jotka eivät ole vieläkään valmistuneet vaikka ovat aloittaneet opiskelunsa jo ennen minua. Graduystäväni on ollut aikoinaan minun tuutorini. Tänä vuonna juhlitaan hänen opiskelutaipaleensa kymmenennettä vuotta. Toinen ystävä on aloittanut opintonsa vuotta ennen minua, ja kaikki opinnot gradua lukuunottamatta ovat olleet valmiina vuodesta 2009. Niin ja se gradu ei ole edelleenkään valmis.

Valmistumiskateudessa ei ole mitään järkeä monestakaan syystä, ja tiedän sen ihan hyvin itsekin. Minähän voisin olla maisteri, ja minusta tulee kyllä maisteri, parhaassa tapauksessa puolen vuoden sisään. Mutta… kun en ole maisteri nyt. En oikein osaa sanoa, mihin kateus sinänsä varsinaisesti kohdistuu. Maisterin tutkinto ei ole enää nykyisin kovinkaan spessu juttu eikä se takaa varmasti työllisyyttä. Arvon alenemisesta huolimatta maisterin papereiden eteen täytyy tehdä paljon töitä. Vaikka joskus tuntuukin, että tässä suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä vähän kirjaa vilkaisemalla saa tentit läpi, niin ei koko tutkintoa voi kuitenkaan saada kohtuullisilla arvosanoilla aivan tekemättä mitään. Varsinainen tutkinnon loppun saattaminen vaatii yleensä myös mielestäni itsekuria. Kun kukaan muu ei ole patistamassa tai pakottamassa opiskelemaan, on vain omasta päättäväisyydestä kiinni saako tehtyä kaikki opinnot loppuun.

Vaikka muuten ei maisterin papereita pitäisi minään, niin ison työn tekeminen ja opiskelujen loppuun saattaminen ovat kuitenkin asioita, joista mielestäni voi olla rohkeasti ylpeä. Ja välillä myös joillekin vähän kateellinenkin.

Puheenaiheet Opiskelu Ajattelin tänään