Miksi suomalaisesta opiskelijaelämästä ei ole sarjoja?

Eksyin jokin aika sitten keskustelemaan ystävän kanssa siitä, mistä oli saanut jonkinlaisia käsityksiä opiskelijaelämästä ennen itse opiskelijaelämää. Vaikka vanhemmat sisarukseni olivatkin olleet jo vuositolkulla yliopisto-opiskelijoita siinä vaiheessa kun itse vasta täyttelin hakupapereita, niin silti en jotenkin ollut tullut heidän kanssaan paljoakaan jutelleeksi itse opiskelijaelämästä. Äiti oli kyllä kertonut paljon omasta opiskelijaelämästään, mutta se sijoittui pääasiassa jonnekin 70-luvun ja 80-luvun vaiheille, siihen liittyi alle kouluikäisiä lapsia ja vuosia työelämässä ennen sitä joten en jotenkin pitänyt näitä kertomuksia missään vaiheessa sopivina kertomuksina todellisesta opiskelijaelämästä.

No mistä niitä mielikuvia opiskelijaelämästä sitten tuli? No tietenkin lukuisista amerikkalaisista tv-sarjoista, joissa lähes poikkeuksetta oltiin collegessa tai yliopistossa! Omalla kohdallani eeppisin näistä sarjoista oli jo reippaasti ennen yliopisto-ikää tullut Felicity, jossa tolkuttoman kiharahiuksinen päähenkilö, Felicity (yllärrii), on jatkuvasti lähinnä hämmentynyt. En usko, että maailmankaikkeudessa on tehty toista sarjaa jossa olisi sanottu yhtä monta kertaa ”confused” kuin tuon sarjan yhdellä tuotantokaudella. Oma yliopistokokemukseni alkoi tietenkin hätkähdyttävällä tavalla siten, että heti ensimmäisenä päivänä tutustuin samassa fuksiryhmässä olleeseen tyttöön, jolla oli yhtä tolkuttoman kiharat hiukset kuin Felicityllä. Onneksi hän ei kuitenkaan ollut ihan kokoajan yhtä confused kuin Felicity. Ja aika pian selvisi että muutenkin toi college life on hiukka erilaista kuin Felicityssä tai Gilmoren tyttöjen Rorylla.

felicity-3.jpg

Tämä onkin ihan selkeästi puute kotimaisessa tv-tarjonnassa ja lisäksi johtaa harhaan viattomia nuoria mielia. Eräs ystäväni kerran sanoi asian hyvin todetessaan, että amerikkalaisten opiskelijadraamojen perusteella hän oletti, että luennot ovat enemmänkin pitkiä filosofisia keskusteluja sympaattisen, mutta vaativan ohjaajan kanssa ja opiskelijaelämä punaviinin lipittämistä lattialla ringissä opiskelijatovereiden kanssa keskustellen maailmasta. Toisaalta olen myös katsonut niitäkin opiskelijasarjoja jossa lähinnä vaan ryypätään XYZ – sororityn tai fraternityn talolla ja keskitytään siihen ettei tulla raskaaksi kaikista irtosuhteista mitä harrastetaan reippaasti ristiin.

Mikä lie totuus amerikkalaisesta opiskelijaelämästä, mene ja tiedä. Mutta sitä suomalaista opiskelijadraamasarjaa kaipaan edelleen.

 

Felicity.

Puheenaiheet Opiskelu Ajattelin tänään

Vanhuus ei tule yksin

Mulla on ihan jää-tä-vä stressi tästä tällä viikolla olevasta tentistä. Oon jo semmoisessa epätoivossa jossa luen ja kokoajan voivottelen että yhyy, en tajunnut tuotakaan juttua ja yhyy, miksen tajua tätä vaikka kuinka luen.

Silloin kun olin fuksi/toisen/kolmanne/neljännen vuoden opiskelija, en paljoa opiskeluista ottanut paineita. Ei ole yksi tai edes kaksi kertaa kun olen mennyt tenttiin henkseleitä paukutellen kertaakaan tenttikirjoja edes näkemättä. Nyt, kun on jopa lukenut niin ahdistaa niiiiiin maan perkeleesti. Ehkä se semmoinen lukemattomuus tuo jotain semmosta rentoutta, ei osaa stressata kun ei tiedä mitä oikeasti on edes vastassa.

Ja vaikka tosiaan ensimmäinen ja aika pitkälle toinenkin vuosi opiskeluita meni niin, etten ihan aikuisten oikeasti lukenut juurikaan kymmentä sivua enemmän tenttiin niin silti olen kaikista päässyt läpi ja jopa vähintään kolmosella. Siinä voitte sitten tehdä vähän päätelmiä siitä mitkä tämänkin koulutusohjelman vaatimustasot on. Tai sitten olen vaan hemmetin fiksu mutten ole vielä itse sitä tajunnut.

Kuitenkin, mikäli on semmoisia todella tehokkaita mantroja tiedossa miten saan itseni tsempattua ainakin tenttisaliin asti ennen romahdusta niin antaa palaa.

Puheenaiheet Opiskelu Ajattelin tänään