Kyllä vastustaa
Otsikon mukaisesti – kyllä nyt vastustaa! Ja jos vielä lainaisin tähän hyvää ystävääni, niin vielä lisäksi ”niin monella eri tasolla”. Ensinnäkin, lupaavasti alkanut viime viikko opiskelujen, ja oikeastaan kaiken muunkin suhteen meni päin helvettiä heti maanantai-iltana, kun selkäjumi josta viimeksikin mainitsin, päätti et hei nyt on aika laittaa se iso vaihde silmään. Koko maanantai-illan kärvistelin kivuissa jotka yön pimeinä tunteina yltyivätkin sellaisiin mittasuhteisiin, että mikään määrä särkylääkettä ei vaikuttanut millään tavalla, nukkumisesta ei tullut mitään ja väsynyt ihminen ei tuossa tilassa pystynyt enää muuta kuin vaan nyyhkyttämään lohduttomana. Sanomattakin selvää siis se, että töihin minusta ei ollut, eikä mihinkään muuhunkaan. Lääkäristä sain lihasrelaksantteja ja pari päivää saikkua. Pahin meni onneksi ohi tuossa parissa päivässä, mutta oikean puolen niskaa ja hartiaa vaivaa edelleenkin kiristely ja vihlonta, joka haittaa nukkumista melkoisesti. Liikkumaankaan ei tässä tilassa saanut mennä joten viimeisen viikon aktiviteetit ovatkin olleet hyvin pitkälle Netflix-painotteisia.
Toinen asia joka tuntuu vastustavan, on tämä nykyinen tilanne. Eihän tässä päällisin puolin mitään ongelmaa ole, on työpaikkaa ja opiskelut loppumetreillä ja kaikki noin niinkuin hyvin. Mutta. Kun minä en viihdy enää ollenkaan nykyisessä kotikaupungissani, entinen unelmatyö on käynyt haasteettomaksi puuhailuksi ja talvikin tuntuu pitkältä, joukkoliikenne naurettavalta ja kaikki muukin ikävältä. Haluan siis pois. Äkkiä. Ja kun niistä ensimmäisistä ”hei täähän kuulostaa kivalta, ja tähän mulla varmaan ois mahdollisuuksia!”-työpaikoista ei hyvien hakemustenkaan jälkeen kuulu mitään niin alkaa semmoinen yhtäkkinen epätoivo iskeä. Vaikka oikeasti ei ole syytä mihinkään panikointiin tai hätään asian kanssa. Nykyinen työpaikka ei mene minnekään vaikka työnhaussa kestäisikin kuukausia.
Työnhakuun liittyen minulla on vielä yksi mieltä askarruttava asia. Olen tässä miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että tekisin harjoittelun. Harjoittelun turvin voisi sujuvasti siirtyä sinne Helsingin suunnalle, ja sitten harjoittelun loputtua jäädä sinne. Kuulostaa ihan järkevältä eikö? MUTTA. Minun pitäisi jättää nykyinen työni ja valmistautua siihen, että harjoittelun jälkeen olen ehkä tyhjän päällä. Voi olla että edessä olisi jopa se kammoamani työttömyysjakso. Uskallankohan ottaa riskin muutaman kuukauden työttömyydestä? Hmm.. täytynee vielä pohtia tätä asiaa.
On kyllä kumma, miten nopeaa fiilikset jostain asiasta voi muuttua. Vielä ennen joulua arkailin muutamien työhakemusten laittamista, koska mahdolliset työt olisivat alkaneet tammikuussa. En vielä silloin ollut valmis lähtemään. Nyt, vain pari kuukautta myöhemmin olenkin valmis muuttamaan vaikka ensi viikolla, mikäli joku haluaisi minut vain töihin ottaa.
