Arjen kaipuu
Onko se väärin, että salaisesti vähän toivoo että loma voisi jo loppua? Jotenkin, kun olen nyt ajautunut aivan täysin ja aivan lohduttomasti jollekin laiskuuden ulapalle, en usko että täältä löydetään enää takaisin satamaan ennen kuin on pakko. Ja sitten kun työt alkaa, on pakko. On pakko mennä ajoissa nukkumaan ja pakko herätä ajoissa. Pakko olla edes jonkin verran reipas.
Tällä hetkellä (teko)syitä täällä laiskuudessa ajalehtimiseen on aivan liikaa. Olen lomalla, hei! Mulla on kesäflunssa, pitää ees lomalla saada rauhassa sairastaa! Ehtiihän tuota gradua tehdä myöhemminkin, monet tekee sitä hei vuosia! Ehtiihän sitä taas talvella kotona nököttää, joo nyt mennään ulos syömään (taas)! En ole vielä nähnyt kolmatta kertaa uusintana tätä Leijonan Luolaa! Ihana ottaa päikkärit ja lukea vähän romaania rauhassa!
Kaikista näistä suurin syy kaiken mahdollisen tuottavan välttelyyn on kuitenkin LOMA. Jos vain tämä loma loppuisi, niin sitten voisi todeta että jaahas, on oltava tuottava sekä työpaikalla että työpäivän jälkeen kotona opiskelujen merkeissä.
Miksi on kuitenkin niin, että samaan aikaan kuitenkin vähän nakertaa jo valmiiksi se että oikeasti joutuu pian menemään takaisin töihin?
