Englantia from hell

Onnistuin elokuun lopussa ujuttautumaan eräällä englannin kurssille, jonne en oikeasti minkään laskuopin mukaan kuulu. Tilannehan alkoi niin, että huomasin englannin sivuaineestani puuttuvan yhden kurssin. Kurssi kulkee aina keväisin, eli kurssin aikataulu ei oikein sopinut suunnitelmiini valmistua tammikuussa. Reippaana tyttönä aloin sitten selvitellä, olisiko mitään mahdollisuutta suorittaa kurssia nyt syyslukukaudella, vedoten tietenkin ”käytännössä” valmiisiin opintoihin ja valmiuteen tehdä melkein mitä vain kunhan suorittaminen onnistuisi. No, ihmeen kaupalla sydäntäsärkevät sähköpostini ja sinnikkäät puhelut opettajalle, oppiaineen vastaavalle opettajalle ja kielikeskukseen kannatti, ja sainkin siis paikan eräältä toiselta kurssilta, joka sivuaa samaa teemaa. Tämä kurssi jolta sain paikan on kuitenkin pakollinen kurssi jonka olen itse aikoinaan päässyt läpi pelkällä lähtötasokokeella.

Alkuasetelma oli jo siis hiukka jännittävä. Nyt, kurssilla jo muutaman viikon 8h/viikko istuneena totean että tämä on aivan ehdottomasti paskin kurssi missä olen koskaan ollut. Opettaja vaikuttaa supermotivoituneelta: antoi minun alussa itse valita, teenkö lopullisen kurssitehtävän sen sivuaineen kurssin vaatimuksien mukaan vain tämän käymäni kurssin vaatimuksien mukaan (jotka ovat siis merkittävästi matalemmat kuin siinä sivuaineen kurssissa). Valitsin hämmentyneenä sivuaineen vaatimukset (miksen vaan yrittänyt päästä helpolla, kun kerta tilaisuus tarjottiin? en ymmärrä itseäni). Sen jälkeen opettaja totesi, että ei kyllä mitenkään jaksa lukea niin pitkää tekstiä mitä sivuainekurssilla oikeasti vaaditaan, reilu puolet siitä oikeasta sanamäärästä riittää hyvin.

Itse kurssilla opettaja on ensinnäkin helvetin rasittava, todella vieraantunut todellisuudesta ja käyttää piirtoheitinkalvoja, joiden kunnosta päättelisin niiden olevan aitoa 90-luvun tuotosta. Aivan siis viimeisimmän tutkimuksen aalloharjalla ollaan. Opettaja on avoimesti marxisti ja tuokin sitä usein esille näppärästi osana opetusta. Minulla ei sinänsä ole tätä vastaan mitään, mutta se tuntuu hieman hämmentävällä kun englannin kielioppia kerratessa yhtäkkiä opettaja alkaa puhumaan siitä kuinka me kaikki suomalaiset opiskelijat olemme kapitalismin lapsia, ja aivomme on suomalaisessa yhteiskunnassa syväpesty kapitalismiin. Siis vaikka ”näennäisesti” saattaisimme olla vaikka Vasemmiston jäseniä, niin todellisesti olemme kuitenkin kaikki kapitalisteja, of course because you are Finns.

Opettajan mielestä on ihan ok vähän käyttää omaa mielikuvitustaan hyödyksi akateemisia tekstejä kirjoittaessa. Esimerkiksi jotain käsitettä määriteltäessä voi herättää lukijassa mielenkiintoa määrittelemällä se jotenkin muuten kuin perinteiseen akateemiseen tapaan. Esimerkiksi havainnollistava kertomus voi olla hyvä.

Opettajalla on myös hyvin realistinen lähestymistapa opiskelijoiden taitoihin. Niin, siis opiskelijoiden, joiden taidoista hän ei tiedä juuri mitään. ”Here you can see a good example, but of course you’re not nearly good enough for this”. ”This is also one way to make a statement. But of course you can’t do this, because you are not this good”. Ja näihinhän on helppo uskoa, kun opettaja on selkeästi alansa huippua: ”I think there is something wrong with this, in the grammar, but I don’t have any idea what it is…”.

Että semmosta. Vielä kuusi pitkää, pitkää kertaa jäljellä tätä kurssia.

 

Puheenaiheet Opiskelu Ajattelin tänään

5 vinkkiä opiskeluun – kirjatentti

Vaikka en varsinaisesti vuoden opiskelija olekaan, niin olen opiskellut niin saakelin kauan, että joitain hyödyllisiä vinkkejä on matkan varrelta tarttunut matkaan. Oma alani on hyvin teoreettinen, eikä tentittävä kirjallisuus ole helppoa. Kirjallisuus on lähes poikkeuksetta englanniksi, joka tarkoittaa omalla kohdalla huomattavasti hitaampaa lukutahtia sekä mahdollisesti sanoja/termejä, joita en ennestään tunne. Luku-urakkaa ja omaa hämmennystä voi kuitenkin helpottaa muutamalla yksinkertaisella keinolla, ja tässäpä siis parhaat vinkkini kirjatenttiin valmistautumiseen!

1. Aloita ajoissa. Tämä lienee kaikilla jossain vaiheessa ainakin tarkoituksena, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että tämä jos jokin kannattaa. Luku-urakka on huomattavasti mukavempi, kun päiväkohtainen lukusaalis on oltava noin 20 sivua eikä 80 sivua. Ja ainakin omalla kohdalla tuo 80 sivua päivässä-tavoitteen asettaminen yksistään tarkoittaa jo käytännössä epäonnistumista.

2. Tee selkeä, toteutettavissa oleva suunnitelma. Tämä nivoutuu kohdan 1. kanssa, eli siis homma on aloitettava ajoissa. Hyvä suunnitelma ei ole liian kurinalainen: lukupäiviä on hyvä laskea pari vähemmän kuin itse päiviä tenttiin oikeasti on. Tämä antaa mahdollisuuden pitää 1-2 välipäivää ja silti pysyä aikataulussa tai lopussa 1-2 ekstrapäivää ottaa kiinni mahdollisesti aiempien päivien laiskahkot saaliit. Jos on tunnollinen ja pysyy aikataulussa, niin viimeiset pari päivää jää kertaukselle, joka on aina hyvästä.

3. Ota ennakolta selvää siitä, mitä olet aikeissa lukea. Tämän asian tajuaminen oli minulle suurin yksittäinen ahaa-elämys. Ennen luku-urakkaa googlailen vähän luettavana olevaa kirjaa, yritän etsiä kirjan tiivistelmiä ja arvosteluja sekä tietoa itse kirjoittajasta. Tiivistelmän myötä pääsen yleensä kirjaan ennakolta hyvin sisään: tiedän mitä on tulossa ja mihin erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota. Tutkijaan tutustuminen auttaa paikantamaan luettavaa kirjaa: mitä koulukuntaa kirjoittaja edustaa ja mitä tälle koulukunnalle on tyypillistä. Nämä myös valoittavat kirjaa jo etukäteen, jolloin lukiessa on helpompi keskittyä oikeisiin asioihin sen sijaan, että keskittyisi vain ymmärtämään kirjan pointin. HUOM! Tiivistelmien lukemisen lisäksi luen aina kirjan. Lähdekritiikkiä kannattaa harjoittaa tiivistelmiä lukiessa, ja vakuuttavankin näköiset tekstit voivat olla oikeasti täyttä sontaa. Lue aina itse kirjakin, ettet joudu huijatuksi. After all, tentti on aina vain ja ainoastaan sinun suorituksesi.

4. Tee muistiinpanoja. Kun lukuaika on pitkä, niin minulla ainakin lopussa alkaa jo hämärtyä se, mitä silloin pari viikkoa sitten luin kun kirjan aloitin. Oma tyylini on ollut sellainen, että jokaisen päivän lukemisten jälkeen kirjoitan lukemastani pienen tiivistelmän. Ja oikeasti pienen, ei mitään sivutolkulla vaan esimerkiksi max. puolikas A4. Jokaisen lukupäivän aloitan lukemalla edellisten päivien muistiinpanot. Toiminut minulla loistavasti.

5. Opettele oppimaan. Yksi merkittävimpiä havaintoja minulle tullessani yliopistoon oli se, että aiemmin oppimani opiskelutavat eivät sopineetkaan minulle enää yliopistomaailmassa. Piti tehdä töitä ja oikeasti opetella minulle sopivat opiskelutavat. Kirjallisuutta erilaisista oppimisen tavoista on valtavasti, ja lisäksi useimmissa yliopistoissa toimii nykyisin opintopsykologit, jotka ovat koulutettu auttamaan juuri tällaisissa ongelmissa. Se, että menee hakemaan apua oppimiseen ei tarkoita sitä, että olisi jonkinlainen oppimishäiriö. Se tarkoittaa vaan sitä, että haluat tehdä asiat mahdollisesti vähän helpommin.

Lisäksi, mikäli tenttikirjasi ovat pääasiassa englanniksi, niin suosittelen siirtymään mahdollisimman nopeasti englanninkieliseen kirjallisuuteen myös muussa kuin tenttimateriaaleissa. Aluksi lukeminen oli ainakin itselläni aivan käsittämättömän hidasta, mutta nopeutui hyvin lyhyessä ajassa. Nopeuttaakseni tätä ja ennen kaikkea pitääkseni yllä nopeampaa lukutahtia vieraalla kielellä, aloin lukea enemmän lehtiä ja romaanejakin englanniksi. Suosittelen!

Vielä loppuun haluan korostaa, että kuten kohdassa 5. mainitsin, niin oppiminen on yksilöllistä. Nämä vinkit ovat toimineet minulla, ja toivon että joku muukin saisi näistä vähän apua helpottaakseen opiskeluja. Mutta koska jokainen meistä on ainutlaatuinen, niin kehotan ottamaan näistä ne, jotka sopivat juuri sinulle ja yhdistämään ne muihin toimiviin oppimismenetelmiin!

Hyvinvointi Mieli Opiskelu