Kesällä kun aloitin tämän blogin, niin päässä pyöri kamalasti kaikkia opiskelu- ja graduajatuksia. Sen takiahan minä tämän blogin perustin, että saa jakaa ajatuksia tästä asiasta. Ja ehkä joku samaa vaihetta läpikäyvä jopa löytää tälle minun palstalleni ja päästäisiin jakamaan kokemuksia tästä jutusta.

Sitten alkoi työt, ja päivät täyttyi muullakin tekemisellä kuin vaan sen pohdiskelulla, mitäs tänään opiskelemisesta kirjoittaisi. Ja sitten se poikaystäväkin tuli takaisin kotiin, ja illatkin täyttyi muusta ohjelmasta. Sen lisäksi, että arkisin on haastavaa löytää aikaa opiskelulle, niin on myös superhaastavaa löytää aikaa tälle bloggailulle.

Don’t get me wrong – tämä on minusta kivaa ja oikein mukava tapa sekä pitää itsellä mielessä että opiskella pitää, mutta myös pohtia omia opiskeluja ja opiskelumaailmaa yleensä.

Mutta onko siinä opiskelussa, ja siis oikeasti pelkästään opiskelussa, jutun juurta tarpeeksi aktiiviseen bloggailuun? Valitettavasti omalla kohdallani olen joutunut toteamaan, että päivittäin ei minulla ole välttämättä mitään sanottavaa. Tai ehkä niin päin, että se varmaan kävisi vähän puuduttavaksi lukea neljä kertaa viikossa seuraava bloggaus: ”Vittu, en saanut tänäänkään opiskeltua.”.

Ja kuten kaikki jotka tätä blogia vielä edes silloin tällöin seuraa (voiko edes käyttää sanaa vielä, kun koko blogi on vain muutaman hassun kuukauden vanha?), niin eihän täällä kaameasti ole enää viime aikoina tapahtunut.

Ja siitä ettei ole mitään tapahtunut, niin ensin mulla tuli hirveen huono omatunto. Sitten mulle tuli semmonen että no vittu, nyt pitäis olla jotain supersäkenöivää kirjoitettavaa, että taas kirjoittaisi. Ja sitten semmonen, että hah, eihän sitä enää edes kukaan lue nii mitä väliä!

No mutta, nythän mää taas kirjoitan. Eikä tää hirveen säkenöivää oo. Mutta kerronpa nyt kuitenkin, että aion kirjoittaa tänne jatkossakin kyllä. Silloin kun kirjoitettavaa on. Ehkä ainakin kerran viikossa?

Aloin tässä ihan itse nimittäin pohtia jokin aika sitten, että mitä järkeä on ottaa harrastuksia, joista tulee vaan lisää stressiä (ei koske pelkästään bloggailua)? Tuon pohdinnan jälkeen päätin olla yhden harrastuksen suhteen vähän rennommin ja myös tän bloggailun kanssa. Kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu. Ja se tuntuu ainakin nyt tosi hyvältä ajatukselta.