Täällä taas

Aika paljon on ehtinyt tapahtua tuon viimeisimmän kirjoituksen jälkeen. Noin pari viikkoa tuon kirjoituksen jälkeen aloin ymmärtää, että jatkuva väsymys ja ahdistus ei ole enää mitään yhden viikonlopun lepäämisellä ohi menevää, vaan asialle pitäisi tehdä jotain. Keskustelu täsmälleen samassa tilassa olevan kollegan kanssa sai minut ymmärtämään, että tilanteeni ei tule paranemaan ilman jonkinlaisia radikaalin puoleisia toimia. Niinpä muutaman puhelun ja selvittelyn jälkeen päädyin anomaan töistä kuukauden opintovapaata.

Ensin sain töistä vihreää valoa opintovapaalle. Sitten tuli virallinen päätös, että kuukauden opintovapaa keväälle on myönnetty. Tuntui, että jo pelkästään tieto siitä, että tulen saamaan ihan oikeaa, päiväsaikaan olevaa aikaa viikkoja gradulle tuntui helpottavan. Päätin sysätä koko graduprojektin suoraan siihen aikaan, kun opintovapaa alkaa.

Nyt opintovapaalla on oltu jo tämän viikon alusta, ja voin sanoa että hyvältä tuntuu. Gradu on edistynyt huimaa vauhtia verrattuna aiempaan: yhdessä päivässä on saanut sen verran aikaan mitä aiemmin ehkä viikossa. Toki on myös paineita saada hommia tehtyä, sillä opintovapaa on palkatonta vapaata ja siten aivan kirjaimellisesti aika on rahaa. Jokainen aamu jonka vitkuttelen kotona tai jokainen puolilta päivin lopetettu työpäivä on tämän kallisarvoisen opiskeluajan heittämistä hukkaan. Olenkin todella määrätietoisesti pyrkinyt käyttämään tämän ajan aidosti kokonaan hyödyksi.

Mitä tämän opintovapaan aikana olisi sitten tarkoituksena saada aikaan? No, ideaalitapauksessa tietenkin gradu kokonaan valmiiksi. En pidä sinänsä sitä tavoitetta mahdottomana, mutta tiedostan sen että sen tavoitteen saavuttaminen vaatii oikeasti aivan perkeleesti töitä. Todennäköisempänä pidän lopputulemaa, jossa gradu on joitain täydennyksiä vaille valmis. Ehdottomana minimitavoitteena on, että kaikki osiot on kirjoitettu johonkin kuntoon, eli niitä sitten tarvittaessa täydennetään ja muutetaan, mutta mitään osiota ei enää pitäisi alkaa kirjoittaa aivan alusta asti. Tämä on mielestäni realistinen tavoite, jonka tiedän saavuttavani (helpostikin, mikäli tämä hyvä vire pysyy yllä!). Jotenkin tähän kirjoittamiseen motivoitumista edistää huomattavasti se, että tarjolla on nyt tämä pieni, kuukauden aikaikkuna, joka olisi hyvä käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi, ja toisaalta myös se, että tuntuu aivan huipulta olla kirjastossa ihan aamusta asti, ja tiedostaa se, että mulla on nyt aidosti aikaa tehdä tämä juttu.

Nyt vaan hurjasti tsemppejä ja kannustuksia, että tämä opintovapaa on tuottoisa ja tästä lopputulemana on oikea gradu!