Työstä ja opiskelusta ja niiden yhdistämisestä

Olen ollut töissä koko sen ajan, mitä olen ollut opiskelemassa. Noin niinkuin suurin piirtein. Siinä välissä on ollut yksi kolmen kuukauden jakso, jolloin halusin kokeilla täysipäiväistä opiskelemista (mutta se olikin vähän niinkuin täysipäiväistä bilettämistä, joten päätin hankkia työpaikan että saan edes jotain opiskeltua), ja lisäksi yhden kevätlukukauden, kun ajattelin että voisi vaikka joskus valmistua. Silloin sain jotain oikeasti tehtyäkin.

Olin ollut jo ennen opiskelujen aloittamista melko työteliäs: kesätöitä oli ollut joka kesä aina siitä asti kuin olin 15, ja lukion ja opiskelujen välissä olleen vuoden olin osa-aikatöissä ja lopun ajan avoimen yliopiston opiskelija. Kun muutin opiskelupaikkakunnalleni, niin olin hankkinut työn jo ennen kuin olin muuttanut kaupunkiin. Nykyisessä, kokoaikaisessa ja vakituisessa työsuhteessa olen ollut kaksi vuotta.

Opiskeleminen ja työn teko on ollut minulle luonteva yhtälö, enkä koe että työn tekeminen olisi opintojani hidastanut. Ne parhaimmillaan kuusi eri luottamustehtävää kyllä ovat hidastaneet. Työ on tuonut opiskeluelämääni rytmiä ja mukavaa vastapainoa. Kun olen ollut töissä niin minulla on ollut elämässäni pakkoja, on ollut pakko mennä töihin ja pakko tehdä jotain muutakin viikossa kuin katsoa kolme tuotantokautta Mad Meniä. Silloin on pystynyt myös orientoitumaan opiskeluihin jotenkin paremmin. Toisaalta työssä on ollut myös ihanaa se, että se on ollut aivan jotain muuta kuin opiskeluni, ei ole ollut teoriaa, vaan asiakkaiden palvelemista mahdollisimman hyvällä tavalla. Minun ei osa-aikatöissäni ole tarvinnut stressata siitä osaankohan tai olenkohan tarpeeksi fiksu, sillä tärkeintä on ollut se että saan tavaraa myytyä ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Asiakaspalvelutöissä ei ole paljon tarvinnut aivojaan vaivata.

Kun aloitin nykyisen työni, joka on jo aika lähellä sitä mitä haluaisin tehdä valmistuttuani, pelkäsin että mitenkähän käy opiskelujen. Yllätyksekseni olen kuitenkin pystynyt tekemään kokoajan jonkin verran työn ohessa opintoja, ja huippuna on ollut tämän kevään suoritukset, jolloin tein viidessä kuukaudessa saman verran opintoja, mitä lasketaan kokopäiväopiskelijan riittäväksi edistymiseksi yhdessä lukuvuodessa. Ja kaikki tämä niiden töiden ohella. En oikein tiedä itsekään miten siihen pystyin, mutta jotenkin pystyin. Kun oli pakko. Kun oli päättänyt, että vuoden päästä olen valmis, ja tätä kurssia ei tarjota ennen kuin juuri silloin vuoden päästä.

Ihmettelin joskus vuosia sitten sitä, kun eräs lapsen saanut opiskelukaverini selitti, kuinka hän ei olisi varmaan koskaan valmistunut ellei olisi saanut lasta. Että ennen sitä lähti ”opiskelemaan” mutta oikeasti notkui yliopiston kahvilassa. Kun perheellisenä saa sen tunnin, pari opiskeluun, niin sitten sen käyttää ihan helvetin tehokkaasti. Painaa täysillä eikä mieti paljoakaan kahvitaukoja. En tajunnut silloin, mutta nyt tajuan paremmin. Vaikka yöunet ovatkin varmasti huimasti paremmat kuin pikkuvauvaperheessä, niin kun on muutakin kuin opiskelut, sitä panostaa erillä tavalla siihen hetkeen kun kerran päättää opiskella.

Vaikka yleinen virsi taitaa olla, että työt hidastavat opiskeluja, niin voi onneksi olla toisinkin päin.

Kuva täältä.