Tie vie illalliselle

Italia. Pantelleria, Tracino. Heinäkuu 2014

Voi olla, että tänä iltana illallisella tarvitsen sanoja gustoso (herkullinen) ja squisito (maukas). Saatan tarvita myös sanoja frizione (kytkin), pedal (poljin) ja rotto (rikki), sillä vuokra-automme, parhaat päivänsä nähnyt Fiat Panda, on aiemmin päivällä hajonnut tien poskeen.

Silmäilen laiskasti Fiumicinon kentältä ostamaani The Economistia. Syvennyn hetkeksi brittiläisen mediamoguli Felix Dennisin muistokirjoitukseen. Felix vaikutti olleen aikamoinen vauhtiveikko: yhden vuosikymmenen aikana hänen kerrotaan kuluttaneen 100 miljoonaa dollaria huumeisiin, alkoholiin, naisiin – ylipäätään huikentelevaan elämään. Toivottavasti Felix oli nimensä mukaisesti felix.

Illan pitää vielä hämärtyä hetken, ennen kuin kokoonnumme illalliselle, jonka B&B:n emäntä loihtii poikansa kanssa.

Pantelleria6.jpg

Eilen söimme primona spagettia passito-kastikkeella. Kirkas liemimäinen kastike oli imeytynyt ihanasti spagettiin. Kastike oli valmistettu itsetehdystä äyriäisliemestä, johon oli lisätty loraus passitoa. Napakat, huipputuoreet katkaravut viimeistelivät annoksen. Secondona saimme tonnikalaa, joka oli pyöritelty seesaminsiemenissä. Paistamisen jälkeen kalan pinnalle oli ripoteltu tummaa balsamicoa. Kalalle seuraa pitivät karamellisoidut sipulit silputtuna.

Illalliset täällä ovat joka ilta yhtä jännittäviä, koska emme tiedä etukäteen menua. Yksi asia on varma: lautasella on merenherkkuja tavalla tai toisella. Maanantai-iltana keräilin hetken rohkeutta, kun eteeni nostettiin lautanen, jossa oli täytettyjä mustekalan lonkeroita. Lonkeropussukka oli suljettu cocktailtikulla, jotta täytteet eivät valuisi ulos. Vaikka ulkomuoto olikin melkoisen jännittävä, maku oli herkullinen.

On toki tutumpiakin makuja, kuten vaikkapa muutama ilta sitten tarjoillut hölskytyskesäkurpitsat. Valkoisessa balsamicossa parisen kuukautta viihtyneet kesäkurpitsasiivut maistuivat raikkaan kirpeiltä.

Mutta ehdoton suosikkini tähän mennessä on ollut salvialla maustetut friteeratut kesäkurpitsat. Vai kenties sittenkin se kokonainen kala vihannesten kera tai ne härkäpavut, jotka tarjoiltiin sitruunamehussa ja öljyssä…

Nyt dammuson terassille leijailee ihana ruoan tuoksu. Jokohan keittiössä odotetaan meitä?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *