Aamupala mantelipuun alla

Italia. Pantelleria, Tracino. Heinäkuu 2014

Aamiaisella syön hyvällä ruokahalulla kahvin kanssa pikkuisia kakkusia, joiden päällä on kokonaisia manteleita ilman, että ymmärrän syöväni aamupalaa mantelipuun varjossa.

Eräänä aamuna B & B:n emäntä avaa minulle aivan uuden maailman näyttäessään samettipintaista möykkyä kädessään. Möykyn sisältä kuoriutuu manteli. Emäntä rapsuttaa kynnellään mantelin pinnasta ohuen kuoren ja ojentaa mantelin maistettavaksi.

En ole koskaan maistanut niin tuoretta mantelia. Se maistuu aivan toiselta kuin kaupan mantelit. Puhtaammalta.

Keväisin mantelipuu on täynnä kukkia. Nyt puu on täynnä vaaleanvihreitä palleroita, joihin en olisi ymmärtänyt kiinnittää mitään huomiota ilman tätä kasviopin tuntia.

Aamiainen saa aivan uuden merkityksen. Aamupalapöydän tähtiä ovat emännän puutarhan aarteet, joista hän loihtii meille makeita leivonnaisia.

Me nautimme leivonnaisia ja pikimustaa espressoa aamuauringossa ja odotamme, koska pieni italialaisystävämme Samuel viipottaa paikalle perheensä kanssa ja kahmii lusikalla Nutellaa lautaselle. Samuel pitää yksinkertaisista asioista, hän syö pähkinä-suklaalevitteen sellaisenaan.