Eka viikko kotona Kommandon kanssa

Moro kaikille lukijoille! Tässä jaan teille fiiliksiä meidän ensimmäiseltä viikolta pienen Kommando-jätkämme kanssa. Viikko on rullannut aika smoothisti, vaikka pientä vatsavaivaa onki ilmennyt. On ollut hienoo huomata, miten tää kasvava kaveri tuo elämään uutta särmää ja fiilistä.

Ekan viikon aikana on päästy nauttimaan monista miehekkäistä hetkistä ja tutustumaan paremmin tähän pikkumieheen. Sen ekoja hymyjä ja ääntelyjä ei voi kuin fiilistellä. On mahtavaa seurata, miten hän kehittyy päivä päivältä ja ottaa haltuun uusia juttuja.

Ulkona liikkuminen on ollut yks päivän rutiini, joka on tuonut vaihtelua touhuun. Ei oo ollu rankkasateet esteenä, mutta ois kyl tyylikästä olla varustettuna sellasil vaatteilla, jotka kestää myös kaatosateet. Muutamalta vaunulenkiltä olen palannut aivan uitettuna koirana.

Tänään on eka neuvolakäynti ja neuvolasta tullaan kotikäynnillä. Meillä ei ole mitään salattavaa, niin kotikäynti oli vähä sellanen old school -juttu. Ei vaimo ihan hirveesti innostunu siitä ”luksus”-tarjoilusta, mut ymmärrettiin, et siinä on pointtinsa. Ja eihän ne täällä kauaa ole.

Tärkeintä on, et kaikilla menee hyvin, ja vaikka elämä heittää eteen mutkia, ni ollaan valmiita ottamaan ne vastaan. Nää hetket on niin arvokkaita, ettei niitä vaihtais mihinkään, ja katsotaan innolla eteenpäin, mitä tulevat viikot ja kuukaudet tuo tullessaan.

Perhe Vanhemmuus

Ekat yövalvomiset

Tervehdys, iskät ja tulevat iskät! Tänään puhutaan aiheesta, joka ei ehkä ole se kaikkein miehekkäin, mutta joka kuuluu vahvasti isyyden maailmaan: valvomiset ja vauvanvaivat. Kyllä, tiedän, että olet ehkä kuvitellut isyyden olevan pelkkää sylin täyttämistä ja pallon potkimista pihalla. Mutta anna mun kertoa, että vauvan ensimmäiset kuukaudet päivät ja viikot voivat olla melkoinne taistelu väsymystä vastaan – ja se ei aina ole sitä sankaruutta, jota elokuvissa näet.

Tiedän, että olet lukenut niitä niin kutsuttuja isyyden oppaita ja katsellut leffoja, joissa isät kävelevät auringonlaskuun vauva sylissään. Ja luonnollisesti, olit varma, että osaisit käsitellä vauvan ensimmäiset valvomiset. ”Ei ongelmaa”, ajattelit itseksesi. Otit miehekkään asenteen ja sanoit itsellesi, että voit hoitaa minkä tahansa tilanteen, joka tulee eteesi. Mutta sitten se tapahtui – vauva päätti, että yö onkin päivää parempi aika kertoa vatsavaivoistaan.

Kerrotaan asiasta selvästi: vauvat eivät ole kuin jokin kirjahyllyn dekkareista, jotka vihjailevat hienovaraisesti syyllisestä. Ei, vauvat kommunikoivat yksinkertaisesti ja suoraan. Ja kun vauvalla on vatsavaivoja, hänellä ei ole tapaa muistuttaa siitä hiljaa. Se on kuin konsertti rock-stadionilla, jossa huuto kaikuu korvissa ja tuntuu, että koko talo tärisee. Sydäntäsärkevää, mutta se on vauvan tapa kertoa, että hänellä on paha olla.

Valvomiset voivat olla kuin jatkuva taistelu unta vastaan. Yö toisensa jälkeen, kun kurkku on kuiva ja silmät ristissä, joudut ottamaan käyttöön kaikki isyyden supervoimat. Onko tämä osa isän määritelmää? Ei ehkä niissä perinteisissä termeissä, mutta tässä kohtaa astuu esiin se tosi mies, joka ottaa vastuun ja seisoo rauhoittamassa vauvaa keskellä yötä.(Onneksi vasta kaksi yötä mennyt näin)

Älä anna valvomisten ja vauvanvaivojen masentaa itseäsi liikaa. Vaikka se saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä juuri nyt, muista, että tämä vaihe menee ohi. Vatsavaivat ovat väliaikainen ilmiö, ja vauva kasvaa nopeasti niiden yli (toivottavasti ennen kouluikää kuitenkin). Ennen kuin huomaatkaan, hän on potkimassa palloa pihalla tai nauramassa hölmöille jutuillesi.

Tämä on tilaisuutesi näyttää, kuinka miehekäs isä voit olla. Valvomiset ja vauvanvaivat ovat osa isyyttä – ne ovat osa rakkautta ja omistautumista. Joten vaikka saatat istua siellä unen puutteessa ja tuntea olevasi hukassa, muista, että olet osa jotain suurempaa. Olet osa tarinaa, joka täyttyy naurusta, itkusta, univelasta ja valtavasta rakkaudesta.

 

Perhe Vanhemmuus