Räkäinen aloitus

Vuodesta kuokka ja datsun olen miettinyt, mihin roskikseen nenäliinat kuuluvat. Kuluvalla viikolla sekin selvisi. Lapsen, joka kulkee tästä eteenpäin hellyttelynimellä Otus, nenän alle ilmestyi pysyväisluonteisen oloiset vihreänä syöksyvät Niagaran putoukset. Biomassaa nenäliinoissa oli taatusti biojätteeseen riittävä määrä.

Uudenvuoden suhteen olen asemoitunut väliinpitämättömyyden ja militantin väliinpitämättömyyden välille. En siksi pitänyt erityisen tuomittavana sitä, että päätös elämän yleisnohevoittamisesta kiteytyi (muiden) lasten räjäytellessä pommejaan vastapäisessä puistossa vuoden viimeisen päivän iltana.

Vuonna 2013 kasvaa ja kehittyy kaikki paitsi maha! Aikaansaannosten mittaamiseen tarvitaan uusi mittayksikkö! Kohti ääretöntä ja sen yli! Lisää huutomerkkejä!

Nohevoitumisesta ei tietysti tule mitään, jos Otus on tarhan sijasta kuumeisena räkä-annostelijana sohvalla vaatimassa iPadista vuorotellen Muumeja ja Pingua. Kun muuta ei voi, sitä voi vaikka aloittaa tällaisen blogin.

Aina välillä soi: Jimi Tenor – Mystery of Aether

Ps. Vaimo ei pääse yli ajatuksesta, että en tiedä mihin nenäliinat kuuluvat.