kolmas maanantai tällä viikolla
Jos tarkkoja ollaan, niin tää on jo neljäs maanantai viimesen neljän päivän sisään. Siinä missä vähän aikaa sitten kirmasin eteenpäin aurinkoenergialla, nyt rämmin taas jossain suossa. En tykkää. Ailahtelen taas ihan äärilaidasta toiseen. Viime viikolla maailma oli paras paikka ikinä, olin jatkuvasti liikkeessä ja kävin kokeilemassa seinäkiipeilyä ja näin ihmisiä. Tällä viikolla oonkin sit vaan märehtinyt asioita yöt ja vähän päivätkin.
Maanantain ja tiistain välinen yö meni meni miettiessä epäonnistumisia. Mietin koko tapahtumaketjua, mikä mut on tähän asti tuonut ja etenkin vuoden alkua. Joulukuu oli loppujen lopuks ihan aika jees, oli sellanen mukava juttu, mikä yllättäen kosahti heti alkuunsa. Enkä todellakaan tiedä miksi. Musta olisin ansainnu edes jonkinlaisen selityksen, mut en sit näköjään. Arvauksia mulla on muutamia, mut nekin on mun omaa spekulaatiota, eikä välttämättä ykskään oo täysin oikee, vaan enemmän mun mielikuvituksen tuotosta. Eniten siinä jutussa mua nakertaa se, että menin luottamaan ihan liian aikasin. Ei vaan olis pitäny, mut koska se tuntu siltä ja meen fiilispohjalta, niin tottakai heittäydyin siihen, vaikka järki vähän yrittikin riskeistä kertoo.
Kaiken tän mielialojen välillä vaiheilun keskellä on ollut tosi lohduttavaa välillä kuulla, et tää on ihan ok. Mä en ite haluis sietää iteltäni tällasta, koska tää ärsyttää muakin. Eikö muka aikuinen ihminen osaa olla vakaa ihan arkisissa tilanteissa? Eihän täs oo mitään järkee. Mut en vaan osaa käsitellä asiaa ero. Mistä mun pitäs tietää, kauanko menee päästä täysin yli monen vuoden parisuhteesta, mitä kaikkee on ok tuntee ja miten asiat käsitellä? Luulin, et olin jo käsitelly ne pahimmat demonit, koska oon melko tiedostava ihminen ja pallottelen asioita paljon päässäni. Sit iskikin lamaannus, kun tajusin mun tyhmän toiminnan ja tunnevamman johtuvan siitä, etten vielä olekaan päässyt yli erosta! Ei kukaan kertonu, et jättävä osapuoli ois se, joka jää surkuttelemaan. Olis niin paljon helpompaa, jos joku vaan kertois et tee asiat näin, tunne näin ja ajattele näin, niin kaikki menee oikein ja on ihan hyvin kohta. Mut ei tää elämä vaan toimi niin. Ehkä jatkan mun päiväkirjaan piirtelyä.
Ja ettei liian helpoks menis, kämmäsin taas viikonloppuna. Tarinan opetus oli tällä kertaa se, ettei ihmisen kannata juoda kamalasti tequilaa. Sit saattaa melkein sekaantua kaverin veljeen, mikä ei oo missään määrin hyvä juttu. Mut onneks mulla on selkärankaa aina toisinaan, eli toikin tapahtu vaan melkein. Silti on vähän syyllinen olo, vaik asia onkin käsittääkseni mun osalta ihan käsitelty ja puhuttu selväks.