Elämän mittasen paskan komedian hahmo täällä hei! Joskus pari kuukautta sitten heitin kaverille röökillä, että ”voi miksi elämäni olet niin paska komedia?”. En ois sillon arvannu että toi kuvaus jää niin vahvasti elämään meidän käyttöön. Nyt se on lähinnä totuus, joka ollaan hyväksytty. Tänään jaksan taas vaan listata syitä, miksi elämä on paska komedia. Sehän ei tietenkään tarkota sitä, että elämä ois paskaa, ei ollenkaan. Tää on myös hauskaa, mut paska komedia siinä vaiheessa, kun tapahtuu asioita jotka on tavallaan hauskoja, mut ihan suoraan niistä ärsyttävistä leffoista, jotka on muka komedioita mut oikeesti vaan paskoja. Vähän jaksaa naurattaa, mut samalla myötähäpeä, ahdistus ja sarkasmi on myös todella liian paljon läsnä. 

Seuraavat asiat tapahtuu, jos elämä on paskaa komediaa:​ 

• Jätät ihmisen monen vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen, tunnet kamalaa syyllisyyttä päätöksestä, koska toisen on paha olla ja oot siihen se syy. Tää toinen osapuoli myös syyllistää aika vahvasti asiasta. Sit huomaat saman ihmisen löytäneen jonkun uuden alle kaks viikkoo eron jälkeen, reilu kuukaus erosta ne virallistaa suhteensa naamakirjassa ja 2,5kk erosta ne kaks on muuttaneet yhteen, koska ”mä oon jo täysin yli susta ja me rakennetaan yhteistä elämää ja tulevaisuutta, koska MEILLÄ on yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat”. Aijaa. Miks halusit kuukaus sit avautua mulle siitä, et oot katkera erosta ja oisit halunnu jouluna mennä kihloihin?
• Tapaat jonkun huikeen tyypin. Oot kuitenkin vähän rikki erosta, eli vähän hankalasti käsiteltävä ihminen. Sit kuulet keskimäärin 40 ihmisen kautta, että sulla on enemmänkin juttua tän tyypin kanssa, vaikka ootte molemmat sopineet hengailevanne vaan kavereina. Kilahdat terveesti tän kaiken johdosta ja parin viikon päästä tää maailman sillä hetkellä huikein tyyppi ei enää vastaa mitään, kun laitat viestiä. Ja vasta siinä vaiheessa tajuat ollees ihastunu siihen ihmiseen sittenkin.
• Oot vihdoinkin päässyt monen vuoden hakemisen jälkeen opiskelemaan jotain, mikä kiinnostaa. Sit koulun puolesta eteen tuleekin kasa ongelmia, eikä teillä lopulta oo opetusta enää oikeestaan yhtään. Tän vuoden puolella oon käyny koulussa sen verran, et kahden käden sormetkin on ihan liikaa sen laskemiseen.
• Tapaat ihmisen, jonka kanssa vois melkein hengailla ajankuluks jos parempaa ei löydy (joo joo, ei sais olla julma). Sit homma kusee siihen, et se on liian nuori ja siitä johtuen useampi muukin juttu on vaan täysin EI.
• Suunnittelet kuukauden lukevas uusintatenttiin, koska koulua ei juuri ole. Päivää ennen tenttiä päätät, et NYT mä luen. Mutta ei, päivä meneekin kännin puolelle ja seuraavana päivänä heräät tunti ennen tentin alkua ja skippaat sen. Myöhemmin kuulet, et siel ois ollu just sellasia kysymyksiä, mihin oisit voinu osata hyvin vastata lukemattakin.
• Tapaat jälleen tyypin, joka vois olla ok tapaus. Et kuitenkaan ikinä vaihda numeroita sen kans, koska itsepäisesti oot sitä mieltä, että sun ei kuulu kysyä numeroa keneltäkään, ei oo ennenkään tarvinnut. Myöhemmin yksinäisinä hetkinä kadut asiaa, koska se tyyppi ois ollu ihan kivaa seuraa ja päädyt taas mököttään yksinäisyyttä ja sitä, ettei kukaan laita viestii. Eikai kukaan laita viestiä, jos et anna sitä numeroos! Nainen, ryhdistäydy. Voi sitä numeroita vaihtaa, vaikka tyyppi ei totaalisen huikee oiskaan
• Karkaat toiseen kaupunkiin, koska nykyinen kaupunki ahdistaa. Ja tiedät, et syy siihen on vaan oma tyhmyys.
• Kirjotat tällasta listaa vaan kuluttaakses aikaa, koska Salkkarit ei vielä näy netistä.
• Tälläkin hetkellä toivot, et ihan ensimmäisenä mainittu tyyppi laittas nyt viestiä. Vaikka ei se laita. Ei se lue ajatuksia, eikä tiedä et viimeks viikonloppuna sen kaveri sai sut itkemään baarissa muutamaankin kertaan asiasta. Mut kun silti haluisit ees yhden viestin, ees sen verran arvostuksen rippeitä että saisit tietää edes syyn, miks se yhtäkkiä kylmeni täysin.
• Vatvot säännöllisesti muutaman päivän putkeen sitä, että oot ihmisenä niin perseestä kun vaan voi olla. Eikä tästäkään voi syyttää kun itteensä. Ihana elämä.