aamukuuden kympppi

Olen huomannut, etten tule tyytyväiseksi vielä viiden kilometrin lenkistä. Tarvitsen pidemmän matkan, että lenkki tuntuu hyödylliseltä ja ”jonkin arvoiselta”. Mikähän siinäkin on niin vaikea painaa kalloon, että juuri ne lyhyemmät, nopeat lenkit kehittävät myös omalla tavallaan kestävyyttä ja palauttavat voimia?

Tänään heräsin taas viideltä, vaikka tänään ei pitkästä aikaa ollut varsinaista syytä hypätä sängystä ylös niin aikaisin. Tunsin kuitenkin tarvitsevani yksinäisen aamuhetken kun mies vielä nukkuu. Join pari mukillista mustaa kahvia ja vettä, luin blogit läpi, selasin uutiset ja vedin juoksuvaatteet päälleni.

Juoksin vähän hitaammin kuin tavallisesti, joten kymmenen kilometrin lenkki meni näin:

KESTO: 00:58:51

MATKA: 10.00 km

KESKIVAUHTI: 5:53 /km

KESKINOP. 10.2 km/h

ENERGIA: 491 kcal

Ei se huonosti mennyt, mutta hitaammin kuin edelliset lenkit. Juostessa kyllä tuntui, että menisin vielä hitaammin kuin mitä statistiikat kertovat. Otin rauhallisesti, koska polvea on vähän särkenyt lenkkien jälkeen enkä halunnut rasittaa sitä liikaa. Nyt ainakaan ei tunnu kipua, ehkä siitä on apua kun koittaa välillä muistaa venytelläkin. ;)

Lenkistä jäi jokatapauksessa hyvä olo, kuten oikeastaan aina juoksemisesta, eli näillä eväillä on hyvä lähteä uuteen päivään! Vielä olisi tänään kokonainen työpäivä ja huomenna puolikas.. Sitten viikonlopun viettoon, oi tule jo, juhannus! :D Akkujen lataus on jo tarpeen, vaikka lyhyt työviikko onkin ollut maanantaivapaan ansiosta..