Kun unohtaa ostaa rakkolaastareita uusien kenkien murjomille kantapäille, ei aamukuudelta pysty vääntäytymään ulos edes eteisestä. Uudet Asicseni tosiaan hiersivät rikki toisen kantapään ja nyt kengät hiertävät jo paikallaan seisoessa niin kipeästi, etten pysty edes kävelemään ne jalassa. 

Sanat eivät riitä nyt kuvaamaan ärsytyksen määrää, koko aamu ja oikeastaan koko viikko tuntuu olevan jo pilalla tämän takia. Mieliala laskee vain aamusta lähtien kun ei ole pystynyt terapoimaan itseään lenkkipolulla. Oikeasti, se on fakta.

Kun töissä joutuu istumaan pimeässä toimistossa suuren osan päivästä ja katsomaan ihmisten nyrpeitä naamoja, ottamaan paskaa niskaansa hymyillen ja kuuntelemaan kesätyöntekijöiden surkeaa työasennetta, ei voi muuta miettiä kuin, että pitäisiköhän irtisanoutua ja etsiä työtä, jossa olisi myös henkisesti hyvä olla. Olen monta vuotta kärvistellyt kesät ja viikonloppuvuorot samassa työpaikassa, jossa yleisesti ottaen on työporukka niin mukava, etten ole osannut työpaikkaa vaihtaakaan. Nyt tuntuu taas, että mitta alkaa olla täynnä.

Erityisesti niinä päivinä, kun en käy hikilenkillä heti aamutuimaan, huomaan miten huonosti voin. Olen jatkuvasti väsynyt, ärtynyt ja työpäivän aikana tuo olo vain pahenee ja illalla mieheni joutuu kotona kuuntelemaan valitustani. Huono fiilis heijastuu myös syömiseen ja pistän suuhuni mitä tahansa kuvitellen, että ruoka on lääkettä. Jotain pitäisi tehdä.

Haluaisin, että hyvä olo olisi pysyvä olotila, ei vain juoksulenkillä tai body balance -tunnilla johtuvasta pään nollaamisesta seuraava lyhyt olotila.

Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa?
Miten olette ratkaisseet asian?