Onneksi tänään on sunnuntai ja lenkkipäivä. Tänään lähdimme puolenpäivän jälkeen juoksemaan päämääränä juosta 75 minuuttia, tähän asti pisin juoksu juoksuohjelmassa.

Reittien suunnitteluun käytän muuten KuntoPlussan sivuilta löytyvää reittisuunnittelu-ohjelmaa. On helppo, kun reitin pituutta voi miettiä etukäteen ja valita juoksureitin myös sen mukaan, haluaako juosta asvaltilla vai pehmeillä metsäpoluilla. Omasta mielestäni on huomattavasti mukavampi juosta hiekkapoluilla, jo ihan pehmeämmän alustan takia, mutta myös ilma on raikkaampi kun autoja ei paahda ohitse, hiekka ei pölise eikä tarvitse pysähtyä liikennevaloihin. 

Eli tänään matkaa taittui 11,54 kilometriä ajassa 1h 15min. Kilometrille aikaa kului 6:29min ja keskivauhti koko reissulle oli 9,2km/h. Nopeutta taisi siis olla enemmän kuin edellisellä pidemmällä lenkillä, mikä on tietysti positiivista, varsinkin kun nytkään ei tuntunut raskaalta juosta. Eli varmaan pitäisi tietoisesti alkaa lisätä nopeutta eikä lähes samalla nopeudella aina juoksennella, vaikka se tuntuukin mukavalta, kehitystähän tapahtuu kuitenki lähinnä oman mukavuusalueen ulkopuolella?

Lenkillä ja lenkin jälkeen oli hyvä fiilis, vaikka vielä alkumetreillä masensi ja juuri ennen lenkkiä tihrustin itkua sohvalla. Onneksi olen löytänyt liikunnan elämääni, ilman tuotakin juoksulenkkiä istuisin yhä sohvalla surullisena ja ahdistuneena.. Minuahan siis masensi tänään kaksi asiaa:

1.

Mies yllytti eilen syömään pitsaa. Olihan se hyvää täytettynä munakoisolla, aurinkokuivatuilla tomaateilla, tomaatilla, pestolla ja soijajuustolla. Olen kuitenkin kaikki tai ei mitään -tyylinen ihminen, joten tästähän seurasi sitten 150g Chipstersin luomusipsejä sekä 100g tummaasuklaata. Illalla olo oli hirveä kun tuntui, että maha räjähtää. Aamulla olo oli vielä pahempi. Voikun aina herkkuja himoitessaan voisi palauttaa mieleensä tämän olon, miten pahalta tuntuu fyysisesti, mahaan sattuu ja olo on uupunut ja tunkkainen. Ei varmaan vähään aikaan tule tuollaista överisettiä vedettyä, ehkä muistikuvat tästä virheestä säilyvät elävämpinä kun nyt kirjoitan ne tännekin..

2.

Olen yksinäinen ja minulla on viime aikoina ollut todella kuollut sosiaalinen elämä, jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua..