Eilen illalla koitti se hetki, jolloin tällaisen hiukan rajoittuneemman ihmisen oli aika lähteä muiden ihmisten pariin. Herra K:n kaveri järjesti tuparit, joihin meidät oli kutsuttu. Päätin, että näihin kekkereihin aion osallistua, vaikka normaalisti välttelen aika paljon juhlia ja ihmisvilinää paniikkihäiriöni takia. 

Käveltiin K:n kanssa hirveässä lumituiskussa juhlapaikalle ja oltiinkin ensimmäiset vieraat. K pääsi osallistumaan boolin valmistukseen ja minäkin seurailin siinä vieressä poikien touhuja. Pian alkoi muitakin vieraita tulla ja hetkessä tupa oli täynnä. 

Oli mukava jutella tuttujen kanssa, joita ei ollut nähnyt aikoihin ja samalla tuli tutustuttua uusiinkin ihmisiin. Erään tytön kanssa saatiin oikein mukava keskustelu aikaiseksi, vaikka yleensä tuntuu, etten osaa naispuolisten henkilöiden kanssa puhua oikein mistään. Nyt pääsin puhumaan itsestäni ja työstäni, niin oli ainakin tuttu aihe.

Pelailtiin siinä sitten vähän Tekkeniäkin nostalgiamielessä. Tuollainen kaveriporukan pelailu on aina ollut mielestäni mukavaa puuhaa illanistujaisissa. Monta kertaa on tullut pelattua korttia, Guitar Heroa tai lautapelejä. Viihdyttävää ja pelin tiimellyksessä jotenkin katoaa se tietty jännitys ja jäykkyys. Saa otettua melko helposti kontaktia muihin ihmisiin. 

Kaiken kaikkiaan oikein mukava ilta. En ahdistunut yhtään, enkä jäänyt nurkkaan istumaan, vaikka porukka oli K:n kavereita ja ventovieraita. Kotimatkalla ostetut grilliruuatkin lämmittivät mieltä.